Ruutuun sopimattomat ruumiit

Representaatiot esittävät todellisuutta, mutta myös luovat käsitystämme siitä. Representaatiot mediateksteissä vaikuttavat siihen, miten eri ihmisryhmiä kuten lihavia kohdellaan - ja miten ihmiset suhtautuvat itseensä. Tutkimuksessani tarkastelen lihavien representaatiota kotimaisissa ja yhdysvaltalaisissa tv-sarjoissa. Aineisto koostuu satunnaisesti valitulla viikolla keväällä 2003 kolmella valtakunnallisella tv-kanavalla lähetetystä 57 jaksosta. Aineiston toimijoista vajaat neljä prosenttia oli luokiteltavissa lihaviksi. Vain muutaman lihavan voi laskea kuuluvan päähahmoihin. Lihavat toimijat näyttävät olevan selvästi aliedustettuja suhteessa väestöön käytännössä koko aineistossa. Puolessa sarjoista ei esiintynyt ainuttakaan lihavaa toimijaa ja liki neljässä viidesosassa ei yhtään lihavaa naista. Aliedustusta voi selittää useilla tekijöillä, mm. lukumäärän arvioinnin epävarmuuksilla. Aliedustus on kuitenkin niin huomattava, ettei merkittäväkään aliarviointi muuttaisi keskeistä johtopäätöstä. Jäljelle jäävä ero johtunee kulttuurin lihavuuskammosta. Enemmistössä aineistosta lihavia toimijoita merkitään ei-lihavista poikkeavalla tavalla. Lihavuutta käytetään tuottamaan hahmon tavallisuutta tai rahvaanomaisuutta ja lihavuus liitetään vammaan, ruumiin puutteeseen tai mielisairauteen. Lihavat toimijat voidaan myös merkitä yksinkertaisiksi tai lapsenomaisiksi ja toisaalta vilkkaiksi, temperamenttisiksi tai elehtiviksi. Lihavat pääsevät kuitenkin esiin, ajoittain myös tasapainoisella ja jopa arvostetulla tavalla. Hegemonisessa ruumisnormissa on murtumia, ja sitä voidaan myös aktiivisesti haastaa. Vastarinnan keinoja voivat olla esimerkiksi vaihtoehtoisten representaatioiden tuottaminen, vastaluenta ja valtarepresentaatioiden muuttaminen. Polkua kohti eri ihmisryhmien sallivia representaatioita voi kuvata kolmivaiheisena. Ensimmäisessä ryhmä murtautuu näkymättömyydestä esiin. Toisessa määrä saa rinnalle laadun ja esiin alkaa nousta myönteisiä hahmoja. Kolmannessa representaatio monimuotoistuu ja esiin pääsee erilaisia ihmisryhmän edustajia - ja hahmoja, joita ei yritetä palauttaa ryhmänsä edustajiksi. Mahdollinen sallivien representaatioiden neljäs vaihe voisi perustua ruumisnormien purkamiselle ja uudelleen rakentamiselle tai ruumiillisuuden kategorioiden kiistämiselle. Se voisi myös asettaa lihavat hahmot yhteiskunnalliseen kontekstiinsa ja kuvata vastarintaa. Asiasanat:lihavuus, representaatio, tv-sarja