Katsesuunnan vaikutus kasvojen herättämiin tapahtumasidonnaisiin jännitevasteisiin: vertailu kasvokuvan ja todellisten kasvojen näkemisen välillä

Katseella on tärkeä rooli sosiaalisessa kanssakäymisessä. Se on vuorovaikutukseen valmistava, sitä ylläpitävä ja sen sisältöön vaikuttava tekijä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin katsesuunnan vaikutusta kasvohavainnon herättämiin tapahtumasidonnaisiin P100-, N170- ja EPN-jännitevasteisiin, jotka heijastavat kasvojen visuaalista prosessointia ja affektiivis-motivationaalisesti merkityksellisten ärsykkeiden analysointia. Lisäksi tutkittiin, miten katsesuunta vaikuttaa koehenkilöiden subjektiivisiin arvioihin emotionaalisesta valenssistaan ja vireystilastaan kasvojen näkemisen aikana. Aiempien tutkimusten tulokset katsesuunnan vaikutuksista jännitevasteisiin eivät ole olleet yhdenmukaisia. Ärsykkeet on perinteisesti esitetty kuvina tietokoneen kuvaruudulta, mutta tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, vaikuttaako tuloksiin se, onko havainnon kohteena kasvokuva vai tutkimustilanteessa läsnä oleva toinen ihminen. Elävän mallin kasvot esitettiin koehenkilöille tietokoneohjatun nestekidekalvon läpi. Ainoastaan elävän mallin katsesuunnalla oli vaikutusta sekä kasvojen herättämiin jännitevasteisiin että subjektiivisiin arvioihin emotionaalisesta valenssista ja vireystilasta. N170-vasteen ja EPN-vasteen amplitudit olivat merkitsevästi negatiivisempia suoralle katseelle kuin muille katseärsykkeille. Suoran katseen koettiin myös nostavan vireystilaa muita katseärsykkeitä enemmän ja olevan valenssiltaan vähemmän miellyttävä kuin muut ärsykkeet. Tutkimustulokset tukevat ajatusta, että suora katse tehostaa kasvojen prosessointia. Katseen vaikutus voidaan siis havaita lisääntyneenä negatiivisuutena temporo-okkipitaalisilla kanavilla jo informaation prosessoinnin varhaisessa vaiheessa (n. 125-290 ms ärsykkeen esittämisestä), mikä kuitenkin visuaalisen havainnon lisäksi oletettavasti edellyttää jonkin emotionaalisen tai sosio-kognitiivisen tekijän läsnäoloa tilanteessa. Tässä tutkimuksessa havainnon kohteena ollut todellinen henkilö saattoi olla tulkittavissa vuorovaikutuskumppaniksi, ja hänen katseensa mahdollisesti aiheutti havaitsijassa affektiivisia reaktioita. Koska katseen havaitseminen on osa sosiaalista havaitsemista, on sitä tutkittaessa tärkeää huomioida myös muiden siihen liittyvien tekijöiden läsnäolo tutkimustilanteessa