Päivänvaloa monarkian yllä. Ison-Britannian monarkian suosion nousu- ja laskukaudet vuodesta 1917 nykypäivään.

Tutkimukseni kohteena on Ison-Britannian monarkia ja sen suosion nousu- ja laskukaudet vuodesta 1917 nykypäivään. Millaiset kulttuuriset, poliittiset ja yhteiskunnalliset muutokset brittiyhteiskunnassa ovat vaikuttaneet kuningasperheen suosioon? Miten kuningasperhe on itse vaikuttanut omaan julkisuuskuvaansa ja millaisia nämä toimet ovat olleet? Miten brittien suhde ulkomaalaisiin ja ulkomaihin on vaikuttanut kuningasperheeseen? Tutkimusaineistoni koostuu Ison-Britannian kuninkaallisia ja yhteiskuntaa käsittelevistä kirjoista ja aikakauslehdistä. Tällaisia kirjoja ovat omaelämäkerrat, elämäkerrat ja monet kuninkaallisten elämäntyyliä, vaatteita, rakkauselämää ja hovin toimintaa käsittelevät teokset. Kuninkaallisiin keskittyvien aikakauslehtien pääkirjoitukset ja artikkelit ovat muodostaneet tärkeän osan tutkimuksestani. Erilaiset brittiläistä yhteiskunta- ja populaarihistoriaa tutkivat teokset ovat puolestaan kertoneet toisenlaisesta, kuningashuoneen ulkopuolisesta Britanniasta. Tuhatvuotinen kuningashuone on vaikuttava instituutio. Sitä edustavat yksityishenkilöt muodostavat kuningasperheen, jonka jokaista askelta seurataan tarkoin mediassa. Kuninkaallisten yksityiselämä on tämän tutkimuksen aikajanalla muodostanut sekä suurimman kannatuksen ja suosion että pelottavimman uhan monarkian säilymiselle. Kuitenkin näyttäisi siltä, että monarkiaa arvostetaan brittiläisenä instituutiona niin paljon, että tasavaltalaisuus on lähinnä marginaalinen ilmiö. Vuonna 1936 kuningas Edward VIII luopui kruunustaan voidakseen avioitua eronneen amerikkalaisen, rouva Wallis Simpsonin kanssa. Brittiyhteiskunta ja kuningasperhe järkyttyivät. Tapahtuma oli skandaali. Valtaistuimelle nousi hänen jälkeensä suurta kansansuosiota nauttinut ydinperhe. Kuningas George VI, kuningatar Elizabeth ja heidän kaksi tytärtään tukivat ja auttoivat kansalaisia kestämään toisen maailmansodan järkytykset. Edward VIII:n ja hänen veljensä George VI:n välinen vertailu osoitti, että 1930-lukulainen brittiyhteiskunta nousi kruunustaluopumisen yhteydessä tukemaan maaseudun perinteisiä perhearvoja, vastustamaan avioeroa ja ulkomaalaisia. George VI vaimoineen rakasti hiljaista maaseutuelämää. Toisen maailmansodan aikana britit palasivat ainakin unelmissaan idylliselle maaseudulle, pois kaupunkien hälystä ja vaaroista. Toisen monarkiaa uhanneen avioerokriisin siemenet kylvettiin jo 1980-luvulla. Prinssi Charles oli avioitunut kauniin Diana Spencerin kanssa vuonna 1981. Koko Britannia ihastui prinsessaan ja tämän vaatteisiin. Dianasta tuli kansallinen ikoni. Hän onnistui samalla nostamaan koko monarkian suosion huippulukemiin. Pääministeri Margaret Thatcherin uusoikeistolainen valtakausi tuki monarkiaa ja sen vaalimia kunniallisia, kotimaisia perusarvoja. Eurooppa ja Yhdysvallat koettiin kiusallisiksi tunkeilijoiksi, vaikka britit mielellään näkivät kuninkaallisensa edustamassa - eikä lomailemassa - ulkomailla. Monarkian kannatus romahti pohjalukemiin 1990-luvulla, kun kuningasperheen jäsenet yksi toisensa jälkeen joutuivat erilaisten avioeroskandaalien riepoteltaviksi. Kuninkaalliset näyttivät olevan dysfunktionaalinen perheyksikkö, joka tuhlasi valtion varoja. Prinsessa Dianan erittäin julkinen avioeroprosessi 1992-1996 ja kuolema vuonna 1997 järisyttivät monarkian perustuksia. Valtaannoussut työväenpuolueen pääministeri Tony Blair halusi kuitenkin auttaa monarkiaa, koska luki sen arvokkaiden ja säilytettävien britti-instituutioiden joukkoon. Monarkian kustannuksia leikattiin. Kuninkaallisten työtehtäviä ja monarkian institutionaalista arvoa alettiin korostaa mediassa. Samalla huomattiin brittien ja kuningasperheen muuttaneen suhtautumistaan avioeroon; siitä oli tullut yleinen ja hyväksytty ilmiö. Avioeronnut prinssi Charles saattoi avioitua eronneen Camilla Parker-Bowlesin kanssa vuonna 2005 ilman mellakoita ja kruunusta luopumista. Asiasanat: Iso-Britannia, monarkia, kuninkaalliset, avioer