Perusterveydenhuollon ulkoistaminen - lääke ja oire

Tutkielma käsittelee perusterveydenhuollon ulkoistamista terveyskeskusjärjestelmään kohdistuvien muutospaineiden ilmentäjänä. Se on osa Tampereen yliopiston sosiologian ja sosiaalipsykologian laitoksen Kilpailulliset toimintatavat perusterveydenhuollossa -hanketta. Hankkeen aineisto on kerätty kolmessa eteläisen Suomen kunnassa keväällä 2008. Aineisto koostuu kolmesta lääkäreiden ja neljästä hoitajien ryhmähaastattelusta. Lääkärit ja hoitajat työskentelevät terveysasemilla, joiden palvelut tuotetaan kokonaisuudessaan ostopalveluina. Lisäksi hankkeessa on haastateltu viittä ulkoistamisprosessissa mukana ollutta viranhaltijaa yksilöhaastatteluissa. Tutkielmassa aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen näkökulmassa ja toteuttamisessa näkyy kulttuurintutkimuksellinen ote tutkimusongelman ratkaisemiseen. Tutkin ulkoistamisen ilmentämiä terveyskeskusjärjestelmään kohdistuvia muutospaineita kahdesta näkökulmasta. Niistä ensimmäinen lähestyy ulkoistamisen myötä tapahtuneita organisaatiomuutoksia lääkkeenä terveysasemien toimimattomaan tilanteeseen. Toinen näkökulma keskittyy ulkoistamiseen oireena perusterveydenhuoltoa vaivaavista laajemmista ongelmista. Molemmat ulottuvuudet kietoutuvat lääkärivajeeseen. Kun perusterveydenhuollon tilannetta tarkastellaan ulkoistamisesta käsin, juuri lääkärivaje on keskeisin järjestelmän tilaa määrittävä tekijä. Tutkimuksen kohteena ovat perusterveydenhuolto-organisaatioiden toimintakäytännöt ja palvelutuotantojärjestelmä, joihin muutospaineet kohdistuvat. Lisäksi vertailen haastateltavien näkemyksiä terveyskeskusjärjestelmän kehittämistarpeista tämänhetkisiin terveydenhuollon kehittämisohjelmiin. Ulkoistaminen tarjoaa uuden näkökulman terveyskeskusjärjestelmää koskevaan tutkimukseen. Tutkimuksen kohteena olevat terveyskeskukset on ulkoistettu, koska kunnallinen terveydenhuolto on kohdannut pääasiassa lääkärivajeen muodossa haasteen, johon se ei ole pystynyt vastaamaan. Työntekijät suhtautuvat ulkoistamiseen pääasiassa myönteisesti. Terveysaseman käytännöt ovat selkiytyneet. Potilastyö on noussut keskeisempään asemaan kuin kunnallisessa palvelutuotannossa. Työntekijät ovat tyytyväisiä myös työoloihin ja vallitsevaan organisaatiokulttuuriin. Ulkoistaminen tuottaa kuitenkin myös ongelmia. Se tuo palvelu- ja työprosesseihin uusia, takkuilua aiheuttavia solmukohtia. Haastateltavat eivät myöskään pidä ulkoistamista ihanteellisena palvelutuotantomallina, vaikka sen myötä terveysasemien toimivuus onkin parantunut. Ulkoistaminen roimii lääkärivajeen kanssa kamppailevien terveysasemien toimintaa paikkaavana palveluntuotantotapana, mutta se ei ratkaise ongelmia. Tutkielma avaa näitä ongelmia. Samalla se tuo uusia näköaloja hyvinvointipalvelujen hankintaa koskevaan tutkimukseen, joka on aikaisemmin keskittynyt joko ulkoistamisen tehokkaaseen toteutukseen tai problematisoinut ulkoistamista hyvinvointivaltion pohjan murentajana. Asiasanat: Perusterveydenhuolto, terveyskeskus, ulkoistaminen, muutos, organisaatiotutkimu