Venäjänkielisten sopimusten ja niiden niminä käytettävien termien tarkastelua terminologian ja lainsäädännön näkökulmasta

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lähinnä venäjänkielisten sopimuskäsitteiden sekä sopimusten niminä käytettävien termien käsitesuhteita sekä merkityssisältöjä lainsäädännön ja terminologian näkökulmasta. Venäjänkielisiä käsitteitä ja termejä verrataan soveltuvin osin vastaaviin suomalaisiin käsitteisiin, mutta pääpaino on venäjänkielisen käsitteistön analysoimisessa. Empiirisen analyysin loppuosassa (luku 5) tarkastellaan kahdeksan suomen ’sopimusta’ vastaavan venäjänkielisen termin (dogovor, kontrakt, konvencija, pakt, protokol, sdelka, soglašenie ja čarter) merkityksiä ja käyttöä. Termien yleisyyttä ja sopimusnimikkeiden eri variaatioita tarkastellaan tutkimuksessa Internet-lähteiden avulla. Tutkimusaineisto koostuu Venäjän siviililainsäädännön I ja II osista poimituista sopimuskäsitteistä kuvauksineen sekä yksikielisistä venäjänkielisistä sanakirjalähteistä poimituista käsitteistä ja termeistä määritelmineen ja käsitekuvauksineen. Suomalaisten käsitteiden tarkastelua rajoitti se, että niiden määritelmiä oli vaikea löytää luotettavista lähteistä. Lisäksi Suomen lainsäädännössä ei ole Venäjän siviililainsäädännön tavoin loogisesti esitetty sopimusten nimitysten taustalla olevaa käsitteistöä. Tutkimuksen teoreettiseksi taustaksi tarkastellaan suomen- ja venäjänkielisessä oikeuskirjallisuudessa ja lainsäädännössä esitettyjä sopimuskäsitteen määritelmiä ja vertaillaan niitä keskenään. Lisäksi selvitetään Venäjän sopimusoikeuden kehitystä, sopimus-oikeudellisessa kirjallisuudessa esitettyjä sopimusten jaottelutapoja ja niiden soveltuvuutta tutkimuksen pohjaksi. Myös kahden erityyppisen tutkimusaineiston yhtäläisyyksiä ja eroja sekä käyttöä saman tutkimuksen aineistona pohditaan. Tutkimus perustuu terminologian teoriaan soveltuvin osin. Terminologian keskeiset käsitteet määritellään tutkimuskohteen näkökulmasta. Tutkimuksen kuluessa ilmeni, että sopimuskäsitteet ja niitä vastaavat tarkoitteet ovat hyvin abstrakteja, mikä vaikeutti käsitteiden määrittelyä. Tutkimuksen empiirisessä osassa sopimuskäsitteitä tarkastellaan sopimuksen kohteen ja alakohtaisen luokittelun perusteella. Käsiteltäviä sopimusryhmiä on kaikkiaan yhdeksän: perustamis-, kauppa-, korko-, vuokra-, urakka- ja kuljetussopimukset sekä pankki- ja vakuutusalan sekä perhe- ja työoikeuteen liittyvät sopimukset