ARVOT JA EUROOPPALAISTUMINEN - Euroopan arvoklustereista Kreikan perhepolitiikkaan

Euroopan unionista on tullut niin voimakas organisaatio, että vain harvoin kohdataan keskustelua poliittisesta muutoksesta ilman mainintaa Euroopan unionin vaikutuksesta. Useimmiten eurooppalaistumisella tarkoitetaan prosessia, jonka vuoksi kansallinen politiikka tulee lisääntyvässä määrin Euroopan unionin politiikan vaikutuksen alaiseksi. Muutos voi sisältää myös kansallisen identiteetin muovautumisen yleiseurooppalaiseen suuntaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan eurooppalaistumisprosessia kahdella eri tasolla. Tutkielman ensimmäisessä osassa tutkimuskohteena on eurooppalainen arvomaailma ja toisessa osassa kysymyksessä on jäsenmaakohtainen tapaustutkimus, jossa tarkastellaan Kreikan eurooppalaistumista. Ensimmäisessä osassa tarkasteltiin eurooppalaisten arvokäsityksiä ja tiettyjen arvojen tärkeyttä vuosien 2002/2003 ja 2004/2005 yhdistetyn European Social Survey-aineiston avulla. Pääkomponenttianalyysin avulla muodostettiin tulkittavissa oleva kuva erilaisten arvojen painottumista Euroopan maissa ja analyysiä jatkettiin klusterianalyysillä, jotta saataisiin kuva siitä, mitkä Euroopan maat eroavat arvoiltaan muista ja millaisia ryhmiä muodostuu. Lopuksi pohdittiin eri maiden arvopainotusten vaikutusta eurooppalaistumisprosessiin. Kreikalla on ollut vaikeuksia toteuttaa eurooppalaistumisprosessiin liittyviä Lissabonin strategian tavoitteita. Muutosta vastaan ovat toimineet poliittis-institutionaalinen suorituskyky, poliittinen perintö sekä politiikan preferenssit. Toisessa osassa keskityttiin sisällönanalyysin avulla tarkastelemaan Kreikan talous- ja finanssiministeriön valmistelemaa syksyn 2006 Lissabonin strategiaan liittyvää strategiaraporttia. Raportista etsittiin työmarkkina- ja perhepolitiikkaan viittaavia asioita ja tarkasteltiin, onko eurooppalaistumista tapahtunut näillä politiikka-alueilla. Ensimmäisen osan pääkomponenttianalyysin tulokseksi saatiin, että arvomaailma euroopassa on tiivistettävissä yhteisöön ja yksilöön, turvallisuuteen ja perinteisiin ja menestymiseen ja hauskanpitoon liittyviin arvoihin. Klusterianalyysin tuloksien perusteella päädyttiin jakamaan tarkastelussa mukana olleet valtiot viiteen ryhmään, joista Kreikan ja Italian, Unkarin ja Slovenian ja Ruotsin, Tanskan ja Norjan muodostamat ryhmät erosivat eniten muusta Euroopasta arvoiltaan. Perinteisiin liittyvien arvojen voimakas esiintyminen Kreikassa ja Italiassa ei luo otollista kasvualustaa eurooppalaistumiselle, kun taas esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa arvomaailma tukee muutosvalmiutta. Lissabonin strategian tavoitteiden ja kansallisten politiikkaperinteiden vuorovaikutus osoittautui mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. EU-tasolta on omaksuttu toimintatapojen logiikka, mutta asioiden käytännön tason toteuttaminen on ollut vaikeaa. Toimenpiteet, jotka liittyivät osa-aikatöiden lisäämiseen, aktiiviseen työvoimapolitiikkaan ja työ- ja perhe-elämän yhdistämiseen, nähtiin eurooppalaistumiseksi. Lastenhoitoon liittyvät järjestelyt ja tiettyjen ammattiryhmien ja perhemallien suosiminen nähtiin kuuluvan Kreikan perinteiseen tapaan järjestää asiat. Mielenkiintoista on, että analyysin perusteella suurin este eurooppalaistumiselle järjestelmävastustuksen ja kehittymättömien hallintorakenteiden lisäksi on vahvasti perinteinen arvomaailma. Perheen merkityksen korostuminen ja sukupuoliroolit toimivat Lissabonin strategian tavoitteita vastaan. Yleistäen Kreikka on omaksunut eurooppalaisen toimintakehyksen, jossa se kuitenkin toteuttaa perinteisin ideoin värittynyttä politiikkaa. Avainsanat: Eurooppalaistuminen, arvot, Kreikk