Yhden hinnoittelukohdan samapalkkaisuus – näkökulmia sukupuolten välisen samapalkkaisuuden edistämismahdollisuuksiin kunnallisella sektorilla

Tutkimus tarkastelee naisten ja miesten välisen samapalkkaisuuden edistämistä kuntasektorilla. Samapalkkaisuuden edistämisvelvoitteen teoreettinen perusta kansallisella tasolla on tasa-arvolaissa (609/1986), joka velvoittaa yksittäisiä työnantajia edistämään samapalkkaisuutta sukupuolten välillä yhden työnantajan piirissä. Lainsäädännön viitoittamana palkanmuodostaminen tapahtuu Suomessa kuitenkin työmarkkinajärjestelmässä erilaisten neuvotteluprosessien tuloksena. Näin ollen tutkimuksessa tarkastellaan myös palkanmuodostamisprosessia tupo-neuvotteluista kunnallisiin virka- ja työehtosopimuksiin. Ikään kuin kahden eri instituution, lainsäädännön ja työmarkkinajärjestelmän avulla, tutkimuksessa kartoitetaan kunnallisen työnantajan näkökulmasta niitä sukupuolten välisen samapalkkaisuuden edistämismahdollisuuksia, joita tänä päivänä kunnallisella työnantajalla on näiden järjestelmien puitteissa. Tutkimus nojaa pääsääntöisesti perinteiseen oikeusdogmaattiseen lähestymistapaan systematisoiden ja tulkiten voimassa olevia oikeusnormeja suhteessa yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja käytäntöihin. Myös vivahteita oikeussosiologian ja oikeuspolitiikan menetelmiin on myös löydettävissä tutkimuksesta. Kunnallisista virka- ja työehtosopimuksista tutkimuksessa perehdytään yksityiskohtaisemmin kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen (KVTES). Tässä tarkastelussa pohditaan KVTES:n sisällöllisiä ominaisuuksia, kuten sen rakenteellisia piirteitä, palkankorotusten muotoja sekä sopimuksen piirissä sovellettavaa palkkausjärjestelmää. Palkkausjärjestelmässä tarkastellaan erityisesti työntekijöiden palkanmaksun perusteita eli tehtävien vaativuuden arvioinnin sekä henkilökohtaisen lisän ominaisuuksia. Yhden sopimuksen erityisen tarkastelun tavoitteena on tuoda esiin virka- ja työehtosopimusjärjestelmän erikoinen piirre sen suhteen, että sukupuolten välistä samapalkkaisuutta edistetään tällä hetkellä vain yhden sopimuksen piirissä ja sen sisällä vain yhden ammattiryhmään kuuluvien miesten ja naisten kesken. Näin ollen tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa ne tosiasialliset mahdollisuudet, joilla samapalkkaisuutta voidaan edistää. Edistämismahdollisuuksien kautta arvioidaan lisäksi sitä, että voidaanko tällä hetkellä samapalkkaisuutta edistää täysimääräisesti ja tasa-arvolain säännösten mukaisesti. Lisäksi vertailukohteena tutkimuksessa osittain viitataan myös kunnalliseen teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimukseen (TS). Se, miksi on olennaista tuoda esiin nämä kaksi sopimusalaa johtuu siitä, että KVTES on pääosin naisvaltainen sopimus ja TS puolestaan miesvaltainen sopimus. Näin ollen tutkimuksessa pyritään saamaan kuva sopimusten mahdollisista sisällöllisistä yhtäläisyyksistä ja eroista ja siitä voidaanko naisten ja miesten tehtäviä eri virka- ja työehtosopimusten välillä tällä hetkellä vertailla keskenään. Tutkimuksessa on mukana esimerkkitapauksena kunnallisista työnantajista Helsingin kaupunki ja lisäksi kaupungin yksi virasto nuorisoasiainkeskus. Esimerkkitapausten myötä tutkimus tukee näkökulmaa siitä, että tällä hetkellä yksittäisen työnantajan samapalkkaisuuden edistämismahdollisuudet voidaan nähdä rajallisina. Tutkimustulosten perusteella joudutaankin miettimään onko tasa-arvolain säännöksillä mahdollisuutta toteutua tällä hetkellä täysimääräisesti kuntasektorilla virka- ja työehtosopimusjärjestelmässä. Avainsanat: Sukupuolten välinen samapalkkaisuus, samapalkkaisuuden edistäminen kunnallisella sektorilla, samapalkkaisuuden edistäminen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaan, naisten ja miesten välinen palkkatasa-arv