Maaseudulla ja suurkaupungissa asuvien 5. ja 6. luokkalaisten lajituntemuksesta ja luontosuhteesta

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää maaseudulla ja suurkaupungissa asuvien ja koulua käyvien 5. ja 6. luokkalaisten lasten lajituntemusta sekä luontosuhdetta. Lähtökohtana on Kolbin kokemuksellisen mallin pohjalta muodostettu ympäristö- ja luonnontiedon kokemuksellisen oppimisen malli (Kari ym. 1998). Tutkimusasetelma on rakennettu Nykäsen ja Kinnusen (1992) tekemän luontosuhdetta kuvaavan kaavion ympärille.Tutkimuksen pääongelmat ovat seuraavat:1. Eroaako suurkaupungissa ja maaseudulla asuvien ja koulua käyvien 5. ja 6. luokkalaisten kasvien ja eläinten lajituntemus toisistaan?2. Onko tyttöjen ja poikien lajituntemuksessa eroa?3. Millainen luontosuhde on hyvän lajituntemuksen omaavilla lapsilla verrattuna heikon lajituntemuksen omaaviin lapsiin?4. Millainen luontosuhde on maaseudulla asuvilla ja koulua käyvillä oppilailla verrattuna suurkaupungissa asuviin ja koulua käyviin oppilaisiin?5. Miten hyvä lajituntemus on hankittu?Maaseutua tutkimuksessa edustaa Lopen kunnan Kirkonkylän koulu ja suurkaupunkia Snellmanin ala-aste Helsingissä. Kaikkiaan tutkimuksessa on mukana 91 oppilasta. Tutkimus on pääosaltaan kvantitatiivinen ja ainoastaan 5. ongelman osalta kvalitatiivinen. Kvalitatiivisen osan tarkoitus on ainoastaan kuvata hyvän lajituntemuksen omaavien oppilaiden lajituntemuksen kehittymistä. Tutkimuksen aineisto on kerätty kouluissa kahdella erilaisella kyselylomakkeella, joista toisella selvitettiin oppilaiden lajituntemusta ja toisella luontosuhdetta. Kvalitatiivisen osan aineisto kerättiin teemahaastatteluin edellä mainituilla kouluilla.Tutkimuksen mukaan 5. ja 6. luokkalaisten oppilaiden lajituntemuksella ja asuinpaikalla ei ole merkitsevää yhteyttä. Kun lajituntemus jaettiin erikseen kasvi- ja eläinlajituntemukseen ilmeni, että asuinpaikalla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys lajituntemukseen. Maaseudulla ja suurkaupungissa asuvat ja koulua käyvät oppilaat tunsivat eläimiä yhtä hyvin, mutta kasvien tunnistamisessa maaseutuoppilaat olivat selvästi parempia. Asuinpaikalla yhdessä sukupuolen kanssa oli myös merkitsevä yhteys lajituntemukseen. Esimerkiksi maaseudulla asuneet tyttöoppilaat tunsivat 15 näytetystä kasvidiasta keskimäärin 9,4, kun suurkaupunkioppilaiden keskiarvo jäi 6,3:een.Luontosuhde jäsentyi neljäksi dimensioksi eli asenneulottuvuudeksi: luonnon kokeminen ja havaitseminen, luonnossa käyttäytyminen, eläinten kunnioittaminen sekä luonnon kauniina pitäminen. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista suhtautui luontoon myönteisesti ja kaikkein korkeinta myönteisyys oli eläinten kunnioittamisessa. Hyvän lajituntemuksen omaavat oppilaat suhtautuivat yleisesti luontoon myönteisemmin kuin heikon lajituntemuksen omaavat ja kielteisiä asenteita löytyi vastaavasti enemmän heikon lajituntemuksen omaavien oppilaiden joukosta. Lajituntemuksella ei ole kuitenkaan merkitsevää yhteyttä oppilaiden käyttäytymiseen luonnossa eikä eläinten kunnioittamiseen, mutta luonnon kokemiseen ja havaitsemiseen sekä luonnon kauniina pitämiseen on lajituntemuksella merkitsevä yhteys. Eli mitä enemmän oppilas on suuntautunut luonnon havaitsemiseen ja kokemiseen, sitä parempi lajintuntemus. Asuinpaikalla ei tutkimuksen mukaan ole merkitsevää yhteyttä luontosuhteeseen muussa kuin luonnon kauniina kokemisessa. Maaseudulla asuvat lapset kokivat luonnon suurkaupunkilapsia kauniimpana.Hyvän lajituntemuksen omaavat oppilaat pitivät tärkeänä lajituntemuksensa kehittymiselle koulua ja erityisesti ala-asteen alempia luokkia, omaa kiinnostusta ja tarkkaavaisuutta ja vanhempien merkitystä. Opetusta kouluissa pidettiin yleisesti jopa liiankin kirjasidonnaisena.Asiasanat: luonto - asenteet - lapset, ympäristökasvatus - peruskoulun ala-aste, lajit - osaaminen - koululaiset, koululaiset - maaseutu, koululaiset - kaupungit, kasvit - identifiointi - koululaiset, eläimet - identifiointi - koululaise