Koulukuraattorityön ammatillistuminen Espoossa

Tutkielmani aihe liittyy Espoon koulukuraattorien ammatillistumisen kehityksen tarkasteluun vuodesta 1972 alkaen, josta käytössäni on ollut kattava aineisto. Lisäksi nykyistä ammatillistumisen vaihetta tarkastelen sekä teemahaastatteluilla kerätyn aineiston että myös tilastotietojen avulla. Tein kaikkiaan kymmenen haastattelua kesällä 2007 ja sain käyttööni lukuvuotta 2006 – 2007 koskevat koulukuraattorien oppilastyötä ja muuta työtä koskevat tilastot, jotka perustuvat AURA - asiakastilastointiohjelmaan. Koulukuraattoreita on kaikkiaan 29 ja heitä johtaa kuraattoripalvelujen päällikkö. Kuraattoriryhmä on jakaantunut viiteen aluetiimiin, joita jokaista ohjaa aluekuraattori. Tähän organisointimalliin siirryttiin vuonna 2000. Tutkimukseni on yhtä kaupunkia koskeva tapaustutkimus. Tutkimukseni teoreettinen tausta perustuu toiminnan teoriaan, josta Yrjö Engeström on luonut suomalaisen kehittävän työntutkimuksen mallin. Tämä on tullut Espoon koulukuraattoreille tutuksi 1990 – luvun alkupuolella järjestetyssä koulutuksessa. Koulukuraattorien ammatillista kehitystä olen pyrkinyt peilaamaan aikaisempiin tutkimuksiin, joista kattavin on Pirkko Sipilä – Lähdekorven tekemä väitöskirja vuodelta 2004. Haastatteluja analysoin Pertti Alasuutarin mallilla, jossa aineistoa ensin pelkistetään ja toisessa vaiheessa pyritään arvoitusta ratkaisemaan tulkinnan avulla. Koulukuraattoritoiminta lähti Espoossa alkuun kolmella kuraattorin viralla vuonna1972. Alussa työn reunaehdot olivat väljiä, koska silloin puuttuivat lakien ja säädösten määräykset. Työ jouduttiin itse luomaan ja se auttoi myös rajausten tekemistä kansalaiskouluvaiheessa. Vaikein oli tilanne, kun siirryttiin peruskouluun vuonna 1977. Koulujen määrä äkillisesti lisääntyi, mutta sitä ei ollut otettu riittävästi huomioon oppilashuollon palvelujen mitoituksessa. Lisäksi annettiin määräys, että kaikkia kouluja oli palveltava. Monipuolisen koulutuksen, hyvän työnohjauksen ja lakien säätämisen jälkeen koulukuraattorien ammatillinen kehitys vahvistui. Lama 1990 – luvun alussa heikensi uudestaan resursseja. Sen seurauksena kuitenkin verkostoitunut työ muiden yhteistyötahojen kanssa edelleen kehittyi. Koulukuraattorit tiivistivät myös omaa yhteistyötään, minkä seurauksena päädyttiin lopulta nykyiseen aluemalliin. Haastattelujen tulokset osoittavat, että aluemalli on saavuttanut sille alkujaan asetetut tavoitteet. Koulukuraattorien nykyinen ammatillisuuden taso vastaa suuren kaupungin kuraattorityölle asetettuja vaatimuksia. Tutkimukseni keskeisiä käsitteitä ovat: sosiaalityö, koulukuraattorityö, koulukuraattori, aluekuraattori, ammatillisuus, aluemalli, alueoppilashuoltoryhmä ja parityömalli