Hoivaa kotona. Puolisoaan hoivaavien ikääntyneiden naisten kokemuksia arjesta

Tutkimustehtävänä on selvittää, millaista on ikääntyneen naisen arki tilanteessa, jossa hän hoivaa kotona puolisoaan. Mahdollisimman monen ikääntyneen ajatellaan tulevaisuudessa asuvan omassa kodissaan. Tarvitaan lisää tietoa siitä, miten ikääntyneet itse kokevat kotona asumisen ja hoivan. Aineistona on yhdeksän puolisoaan kotona hoivaavan naisen kerronnallista haastattelua. Analyysi etenee teoriasidonnaisen analyysin mukaisesti siten, että analyysissa syntyvät jäsennykset ovat osin aineisto- ja osin teorialähtöisiä. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa on muodostettu jäsennys, jossa hoivan arki kotona jaetaan kolmeen osa-alueeseen. Ne ovat hoivaaminen, arjesta ja kodista huolehtiminen sekä läsnäolo. Tämän jälkeen jokaista osa-aluetta tarkastellaan omana kokonaisuutenaan. Hoivaamisen kokemuksia tarkastellaan keskittyen erityisesti kotiin hoivaamisen tilana. Millä tavoin hoivaaminen kotona voi olla ongelmallista? Kuinka ongelmia ratkotaan arjessa? Millaisia hyviä puolia kotona hoivaamiseen sisältyy? Hoivaamisen ongelmallisuus liittyy yhtäältä kotiin fyysisenä tilana ja toisaalta hoivaamiseen ruumiillisena työnä. Ongelmia ratkotaan sopeuttamalla kodin fyysistä tilaa sekä omaa toimintaa siinä. Koti hahmottuu aineistossa myös tuttuna ja terapeuttisena tilana, joka auttaa hoivaamisessa ja tuottaa hyvinvointia. Arjesta ja kodista huolehtimisen kokemuksia tutkitaan kysyen, ovatko kokemukset miellyttäviä vai ongelmallisia. Miellyttäviä kokemukset ovat, kun hoivaaja kokee voivansa säädellä tekemisen määrää ja tahtia. Kodin töiden tekeminen tuottaa mielihyvää, liittäen tekijänsä tuttuun asuinpaikkaan ja käsitykseen itsestä. Ongelmallisina kodin työt koetaan, jos ulkoiset ehdot ja erityisesti ajanpuute määrittävät toimintaa. Hoivaajalla tulisi olla aiempaa enemmän aikaa käytettävissään kodin töihin, kun puoliso ei enää voi osallistua niihin. Aikaa on kuitenkin vähemmän hoivan ja oman ikääntyvän kehon asettamien rajoitteiden takia. Läsnäolon kokemuksia tutkitaan kysyen, millaisia ulottuvuuksia läsnäololla on osana hoivan arkea. Miksi läsnäolo väsyttää ja mikä väsymykseen auttaa? Hoivan edellyttämä läsnäolo merkitsee hoivaajien elämässä seuraamista, varuillaanoloa ja lähellä oloa. Koti muodostuu hoivan myötä yhteiseksi ja jaetuksi tilaksi, jossa oleminen on vaativaa, sillä siellä olemista määrittää jatkuva suuntautuminen puolison hoivan tarpeeseen. Siten kotona oleminen koetaan ajoittain väsyttävänä. Yhteisen ja jaetun tilan vastapainona haastateltavat puhuvat omista tiloista, joissa he voivat levätä. Tulosten perusteella voidaan esittää, että erilaiset kodinhoito- ja hoivapalvelut ovat erittäin merkittäviä ikääntyneen hoivaajan arjen sujumisen kannalta. Palveluilla voidaan antaa hoivaajalle aikaa hoivata sekä tehdä niitä töitä, joita hän vielä jaksaa. Samoin voidaan antaa aikaa siihen, että hoivaaja pääsee jaksamisen kannalta tärkeisiin omiin tiloihin. Tutkielman perusteella hoivan arki on monimuotoista, ja niin tulisi olla hoivan arkea tukevan sosiaalipolitiikankin. Asiasanat: sosiaalipolitiikka, ikääntyminen, hoiva, hoivaaja, arki, koti, tila, haastattel