Solipsistic Ideation: Unreliable Narration and Other Aspects of Ambiguous Gothic in Patrick McGrath’s <i>The Grotesque</i>

Tässä Pro gradu –tutkielmassa tutkin monimielisen (ambiguous/equivocal) gotiikan esiintymistä Patrick McGrathin romaanissa The Grotesque (1989). Romaani kertoo halvaantuneen kartanonherran Sir Hugo Coalin viimeisistä päivistä Crookin kartanossa Berkshiren maaseudulla Englannissa 1949. Tutkimuksen pääkohteena on Sir Hugon kertomuksen epäluotettavuus narratologisesta näkökulmasta. Tutkin myös groteskin esiintymistä kertomuksessa, sekä sitä miten gotiikka kirjassa rakentuu. Tutkielman 2. luvussa esittelen tieteellisen perinteen johon tutkimukseni ankkuroituu. Aloitan luvussa 2.1 narratologialla, sillä kertomuksen tieteenä epäluotettavat kertojat kuuluvat sen aihepiiriin. Tarkastelen kertojan käsitettä narratologisessa tutkimuksessa, ja erittelen eri tutkijoiden teorioita siitä, mikä tekee kertojasta epäluotettavan ja miten epäluotettavuuden voi tekstistä päätellä. Luku 2.2 käsittelee groteskiuden käsitteen kehitystä ja eri ilmenemismuotoja historiassa. Selvitän, mitä groteskilla yleensä kirjallisuudentutkimuksessa tarkoitetaan ja miten se rakentuu. Luvussa 2.3 käyn lyhyesti läpi gotiikan historiaa ja sen eri lajityyppejä G. Richard Thompsonin typologian mukaisesti, keskittyen monimieliseen gotiikkaan johon luen The Grotesquen. Epäluotettavat kertojat ovat myös monimielisen gotiikan yleinen elementti. Tutkielman analysointiosa jakaantuu kahteen päälukuun. Niistä ensimmäisessä, 3. luvussa valotan ensin päähenkilön Sir Hugon hahmoa kertojana, sekä hänen suhdettaan kirjan pahaa edustavaan hovimestariin ja muihin hahmoihin. Kirjan hahmot jakaantuvat melko tarkasti kertojan kannalta ystävällisiin ja vihamielisiin hahmoihin, sekä hänen tekojensa ja käytöksensä uhreihin. Kertojan vihamiehikseen kokemien joukossa hovimestari nousee arkkivihollisen asemaan, ja kertojan tätä kohtaan kohdistama viha alkaa vääristää hänen kuvaansa todellisuudesta ja murentaa kerronnan uskottavuutta. 4. luvun ensimmäisessä alaluvussa kuvaan groteskin ja gotiikan suhdetta kerronnassa. Kuvaan groteskin esiintymistä ja vaikutusta romaanissa ja analysoin sitä, miten gotiikkaa kirjassa tuotetaan. Esitän, että monimielinen gotiikka rakentuu epäluotettavan kertojan ja groteskin vuorovaikutuksesta. Lisäksi McGrath käyttää taitavasti gotiikan perinteistä kuvastoa luodakseen tarinaan painostavan ja alakuloisen tunnelman. Luvussa 4.2 käsittelen päähenkilön solipsistista ja harhaista maailmankuvaa sekä ennen että jälkeen halvaantumisen, ja esitän, että suuren osan romaanissa kuvatuista tapahtumista täytyy olla ainakin osittain kertojan mielikuvituksen tuotetta: lukija ei voi täysin luottaa hänen sanaansa. Asiasanat: monimielinen gotiikka, narratologia, epäluotettava kertoja, groteski, McGrat