Terveysalan ammattikorkeakouluopiskelijoiden käytännön harjoittelu työsuhteessa

Tutkielman tarkoituksena oli kuvata hoitotyön opettajien, opiskelijoiden ja ohjaajien kokemuksia terveysalan ammattikorkeakouluopintoihin sisältyvästä, työelämässä tapahtuvasta käytännön harjoittelun toteutumisesta työsuhteessa. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata, miten työsuhteessa suoritettava käytännön harjoittelu eroaa harjoittelusta, jossa opiskelija ei ole työsuhteessa. Tavoitteena oli tuottaa uutta hoitotieteellistä tietoa terveysalan ammattikorkeakoulutukseen työsuhteessa tapahtuvasta harjoittelusta käytänteiden arvioimiseksi ja kehittämiseksi. Aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu neljälle hoitotyön opettajalle, neljälle opiskelijalle sekä kolmelle ohjaajalle (N=11). Tutkimusaineisto analysoitiin laadullisella sisällön analyysilla. Tulosten perusteella harjoittelun suorittaminen työsuhteessa on opiskelija- ja harjoittelupaikkakohtaista ja edellyttää tarkkaa etukäteissuunnittelua harjoitteluprosessin onnistumiseksi. Harjoittelun tavoitteita muokattiin opettajan avulla harjoittelupaikkaan sopiviksi. Tavoitteiden hyödyntäminen ja niihin pääseminen oli kirjavaa johtuen työtehtävistä, joista opiskelija työsuhteen myötä vastasi. Opettajan antama ohjaus oli opiskelijan tukemista oppimisprosessissaan. Ohjaus harjoittelussa koettiin kollegiaaliseksi ja opiskelijat pääsivät työyhteisön tasavertaiseksi jäseneksi. Toisaalta opiskelijan kaksi roolia, opiskelijan ja työntekijän rooli, toivat haasteita ohjaukseen. Opiskelijan ammatillinen kasvu, vastuun oppiminen, työryhmässä toimiminen ja tiimityöskentelyn oppiminen koettiin tehokkaammaksi työsuhteessa tapahtuvassa harjoittelussa. Opiskelijat saivat myös enemmän kokemusta sairaanhoitajana toimimisesta verrattuna harjoitteluun, joka tapahtuu vain opiskelijan roolissa. Opiskelijat saivat luotettavaa ja rakentavaa vertaisarviointia oppimisestaan, ja arviointitilanteet toteutuivat pääasiassa hyvin. Opettajan, opiskelijan ja ohjaajan yhteinen loppuarviointitilaisuus ei aina toteutunut. Työelämälähtöisyyden koettiin kasvaneen työsuhteessa tapahtuvassa harjoittelussa. Käytännön harjoittelujaksojen suorittaminen työsuhteessa on opiskeluun motivoivaa ja se on myös työnantajan etu, sillä opiskelijasta saa arvokkaita lisäkäsiä hoitotyöhön. Käytänteet ovat vielä kirjavia, ja oppilaitoksen ja harjoittelupaikan yhteistyön merkitys korostuu työsuhteessa tapahtuvassa harjoittelussa. Harjoittelujakson suorittaminen työsuhteessa koettiin vaativaksi, mutta opiskelijan ammatillisuutta kehittäväksi harjoittelumuodoksi, jonka yleisempää käyttöönottoa toivottiin. Opiskelijan ja ohjaajan monet roolit toivat haasteita harjoittelun onnistumiseen ja siksi ohjeiden kehittäminen työelämään olisi tärkeää. Lisätutkimusta tarvitaan selvittämään tutkimuksessa esiin tulleiden kehittämiskohteiden yksityiskohtaisempaa sisältöä ja keinoja niiden toteuttamiseen. Avainsanat: opettaja, opiskelija, ohjaaja, käytännön harjoittelu, työssäoppiminen, työsuhd