Potilaan ja perheenjäsenen ohjaus terveyskeskuksen vuodeosastolta kotiuduttaessa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata terveyskeskuksen vuodeosastolta kotiutuvan potilaan ja/tai häntä läheisesti kotona hoitavan perheenjäsenen saamaa ohjausta. Tutkimustehtävänä on kuvata miten tiedonantajat ovat kokeneet saamansa ohjauksen ja mikä merkitys ohjauksella on ollut kotiutumiseen. Tarkoituksena on myös selvittää mitä toiveita tiedonantajilla on ohjauksen suhteen. Tutkimusaineisto kerättiin Isojoen terveyskeskuksen vuodeosastolta kotiutuvilta yli 65-vuotiailta potilailta (n=15) ja heitä läheisesti kotona hoitavilta perheenjäseniltä (n=6). Tutkimusaineisto hankittiin teemahaastatteluin kevään 2008 aikana. Tutkimuksen aineisto analysoitiin induktiivista sisällön analyysiä käyttäen. Potilaiden ja perheenjäsenten kokemukset ohjauksesta muodostavat menetelmälliset, sisällölliset ja ohjauksen tarpeeseen liittyvät alakategoriat joita yhdistäviksi yläkategorioiksi nimettiin kotiutumista edistävät ja kotiutumista estävät tekijät. Potilaiden kokemukset ohjauksesta ovat hyviä ja kotiutusta edistäviä. Samoin potilasta läheisesti kotona hoitavat perheenjäsenet olivat tyytyväisiä saamaansa ohjaukseen. Potilaiden ja perheenjäsenten saaman ohjauksen merkitys muodostaa potilaiden kohdalla psyykkisen, sosiaalisen ja fyysisen merkityksen alakategoriat ja perheenjäsenten kohdalla psyykkisen ja sosiaalisen merkityksen alakategoriat. Nämä alakategoriat muodostavat kotiutusta edistävät ja kotiutusta estävät yläkategoriat. Ohjauksen merkitys kotiutumiseen kuvataan siten, että potilaat ja perheenjäsenet luottavat siihen, että hoitajat selvittävät kotona olevan tilanteen ja huomioivat siellä pärjäämisen realistisesti. Ohjauksella on kannustava ja kotiutusta edistävä merkitys erityisesti tilanteissa joissa potilaalla on estoja kotiutumiseen. Potilaiden ja perheenjäsenten toiveet ohjauksen suhteen luokitellaan menetelmällisiin, sisällöllisiin ja tilanteen arviointiin liittyviin alakategorioihin. Toiveenaan potilaat ja perheenjäsenet esittävät selkeyttä ja tiivistettyä tietoa muistaakseen ja ymmärtääkseen saamansa ohjauksen jatkossa. Sisällöllistä tuen tarvetta ilmenee tarpeena tietää sairaudesta ja ennusteesta sekä saada henkistä tukea kotona tehtävään hoitotyöhön. Kotiutujan kuntoisuuden ja elinolojen arviointiin toivotaan kiinnitettävän huomiota hoitajien taholta. Tutkimustulosten perusteella voidaan olettaa, että potilaiden ja perheenjäsenten saama ohjaus on sisällöllisesti ja menetelmällisesti hyvää. Painopisteenä jatkossa voisi kuitenkin olla myös potilaan ja perheen elämäntilanteen arviointimenetelmien kehittäminen kotiutuvan potilaan kokonaistilanteen selvittämiseksi. Avainsanat: potilas, perheenjäsen, perhe, ohjaus, terveyskesku