Vastuun rajat. Diskurssianalyyttinen tutkimus sosiaaliasiamiesten selvityksistä

Tarkastelen tutkielmassa sitä, millaista vastuupuhetta sosiaaliasiamiesjärjestelmässä tuotetaan. Aineistona olen käyttänyt sosiaaliasiamiesten viime vuosien selvityksiä, joiden kautta etsin vastauksia siihen, miten sosiaaliasiamiehet puhuvat vastuusta ja millä tavalla he perustelevat eri toimijoille nimeämiään vastuita. Muodostan tutkimuksessa sosiaaliasiamiesten puheesta vastuudiskursseja, jotka käsittelevät vastuun eri ulottuvuuksia. Lisäksi tutkin, millaista todellisuutta diskurssien avulla rakennetaan. Sosiaaliasiamiesjärjestelmä on ollut kunnille lakisääteinen palvelu vuodesta 2001 alkaen. Sosiaaliasiamiesjärjestelmästä on säädetty Laissa sosiaalihuollon asiakkaiden asemasta ja oikeuksista 812/2000. Sosiaaliasiamiehet toimivat näköalapaikalla tarkastelemassa kuntien sosiaalihuollon asiakkaiden oikeuksien tilannetta. Liitän vastuukysymykset osaksi viimeaikaista hyvinvointivaltion murrosta sekä oikeudellistumiskehitystä. Hyvinvointivaltion murrokseen liittyy ajatus kansalaisten omavastuun lisäämisestä. Oikeudellistumiskehityksen piirteenä on lainsäädännön lisääntyminen ja kansalaisten oikeuksien korostaminen. Nämä samanaikaisesti tapahtuneet kehitykset luovat ristiriitaa yhteiskuntaamme. Tämä ristiriita jäsentää myös tutkielmaa vastuukysymysten kautta. Kansalaisten oletetaan ottavan enemmän vastuuta omasta toiminnastaan, mutta samanaikaisesti lain tasolla kansalaisten oikeuksia ja yhteiskunnan vastuuta on lisätty. Tutkielman aineistona on seitsemän sosiaaliasiamiehen kaksi tuoreinta selvitystä eli yhteensä 14 vuosittaista selvitystä kunnanhallituksille vuosilta 2004–2006. Selvitykset ovat julkisia asiakirjoja ja saatavissa internetistä. Aineiston olen kerännyt keväällä 2007, jolloin osalla sosiaaliasiamiehistä viimeisin selvitys oli vuodelta 2006 ja osalta 2005. Tämän vuoksi aineiston selvitykset ovat vuosien 2004–2006 ajalta. Tutkielmani pohjautuu sosiaalis-konstruktionistiseen tutkimusperinteeseen, jonka mukaan todellisuutta rakennetaan ja muokataan puheella ja kielellä. Tutkimusmenetelmänäni on diskurssianalyysi, jonka kautta selvitän, millaiseksi vastuu sosiaaliasiamiesten puheissa muodostuu sekä sitä, millä perusteella vastuuta perustellaan. Näin ollen hyödynnän tutkimuksessani myös retorisen analyysin keinoja. Tutkimukseni perusteella vastuun voidaan nähdä ehdottomana, epäselvänä ja siirrettävänä vastuuna. Erityisesti sosiaaliasiamiehet vastuuttavat kuntia ja työntekijöitä. Lisäksi he kritisoivat sitä, että kunnat ja työntekijät eivät aina huolehdi lain heille määräämistä vastuista. Kuva sosiaalihuollon asiakkaasta rakentuu sosiaaliasiamiesten puheissa liikaa vastuutetuksi. Asiakas joutuu viime kädessä kantamaan oman ja muiden toimijoidenkin vastuut, mikäli kunta tai työntekijät laiminlyövät omaa vastuutaan. Vastuukysymysten rajat eivät myöskään vaikuta tutkimuksen perusteella olevan selviä, mikä osaltaan mahdollistaan vastuun siirtoa. Sosiaaliasiamiesten puhe vastuusta muodostaa vastadiskurssin kuntien talousdiskurssille, johon perinteisesti on vedottu kuntien säästötoimissa ja resurssien puuttumisessa. Olivatpa toiminnan reunaehdot niin kuntien kuin yksittäisten työntekijöiden toiminnassa mitkä tahansa, sosiaaliasiamiesten mukaan ne eivät saa muodostua perusteeksi sille, että toimijat eivät huolehdi niille annetuista vastuista ja tehtävistä. Avainsanat: diskurssianalyysi, hyvinvointivaltion murros, oikeudellistuminen, vastu