Kuka kasvattaa? Näkemyksiä kasvattajan roolista monikulttuurisessa koulussa

Tutkielmassa selvitettiin kasvatusvastuun jakautumista ja opettajan ja maahanmuuttajataustaisten vanhempien kasvatusnäkemyksiä monikulttuurisessa koulussa. Lähestymistapa oli aineistopohjainen. Tutkimusaineisto hankittiin teemahaastattelujen avulla. Tutkimusta varten haastateltiin perusopetuksen alakoulun kolmea opettajaa, yhtä suomalaistaustaista perhettä ja neljää maahanmuuttajataustaista perhettä. Tavoitteena oli selvittää kasvatusvastuun jakautumista, miten haastateltavat määrittelevät kasvatusvastuun ja mitkä asiat heille ovat tärkeitä. Keskeinen tutkimustulos on, että opettajien mielestä aikuisen täytyy ottaa vastuu lapsesta. Kodilla on päävastuu lapsen kasvatuksesta, koska koti rakentaa perustan toimimiselle myös koulussa. Opettajien mielestä kodin kasvatusvastuu liittyy lähinnä sosiaaliseen kasvatukseen, kuten toisten huomioon ottamiseen, toisten kanssa toimimiseen ja kohteliaisuuteen. Maahanmuuttajataustaisten vanhempien näkökulma kasvatusvastuuseen oli toisenlainen. Heidän mielestään ei kasvatusvastuuta voinut samalla tavalla jakaa, vaan kasvatusvastuu kuului yhtenevästi sekä heille että opettajalle. Heidän mielestään opettajalla oli koulussa samat valtuudet kuin heillä itsellään kotona. He eivät siis olleet valmiita jakamaan vastuuta tehtäväperustaisesti niin kuin opettajat. Yhteistyötä opettajat mielestään tekivät riittävästi vanhempien kanssa. Maahanmuuttajavanhempien kanssa he eivät olleet yhteistyössä enempää kuin suomalaistaustaisten vanhempien kanssa. Perusteena he käyttivät tasaveroisuutta ja oikeudenmukaisuutta, jotka olivat opettajien keskeisiä arvoja. Niinpä maahanmuuttajavanhemmat eivät kokeneet opettajien toimivan riittävästi yhteistyössä heidän kanssaan. He olisivat toivoneet enemmän välittömiä kontakteja, varsinkin ongelmatapauksiin puuttumista esimerkiksi lähettämällä kotiin tekstiviesti, jos läksyt olivat lapsella tekemättä. Opettajien suhtautumista maahanmuuttajaoppilaisiin leimasi tasaveroisuus suhteessa muihin oppilaisiin. Maahanmuuttajataustaista oppilasta pyrittiin kohtelemaan kuin ketä tahansa, kunhan hän sulautui luokkaan ainakin kielen suhteen. Jossain määrin oli nähtävissä myös pohdintaa erilaiseen kulttuuriin kuuluviin käytöstapoihin liittyen, mutta opettajien suhtautuminen omaan muutokseen oli olla pikemminkin muutoksen objekti kuin subjekti. Opettajat halusivat pääosin pitäytyä omissa opetusmenetelmissään ja reflektointia erilaisen kulttuurin kohtaamisen suhteen ei tullut esille haastatteluissa. Tietoa opettajilla tuntui olevan, mutta tieto koski lähinnä kulttuuriin liittyviä ulkoisia tapoja. Opettajien mielestä maahanmuuttajalapset olivat hyvin kasvatettuja ja suhtautuivat koulunkäyntiin kunnianhimoisesti. Opettajat arvioivat, että lapsista pidettiin kotona hyvää huolta ja koulun arvostus näkyi vanhempien arvostavassa suhtautumisessa opettajaan ja kouluun. Myös oppilaiden käytös antoi opettajien mielestä viitteitä samasta suhtautumisesta. Yksi opettajista kuvasi auktoriteettikasvatuksen olevan maahanmuuttajataustaisissa perheissä parempaa kuin suomalaistaustaisissa, ainakin koulun kannalta. Negatiivisia asenteita opettajat eivät tuoneet suoraan esiin. Toisaalta kaikilla haastatelluilla opettajilla oli vain lyhyt kokemus maahanmuuttajista. Aasialaista kasvatusta kuvaavat vertaukset ja sanonnat; ”Lapsi on kuin kukka” ”Kun kasvatat lapsen, rakennat yhden maan tai kaupungin”. Jokainen perhe oli tullessaan joutunut kohtaamaan kulttuurishokin siinä merkityksessä, että suomalainen kasvatus näyttäytyi heille välinpitämättömyytenä lapsia kohtaan. Lapset maleksivat kaduilla ja nuoret lapsetkin saattoivat polttaa tupakkaa ja juoda kaljaa. Monikulttuurinen kompetenssi ja suhtautuminen erilaisuuteen ovat avaimia menestymiseen monikulttuurisessa ympäristössä. Opettajille monikulttuuriset valmiudet ovat erityisen tärkeitä, jotta he pystyvät toimimaan menestyksekkäästi uusissa ja vaihtelevissa olosuhteissa. Onnistuminen eri kulttuureista tulevien oppilaiden kanssa edellyttää myös erilaisten kulttuuriperusteisten ajattelumallien ymmärtämistä. Ei riitä, että tietää ja tuntee erilaisten kulttuurien tavat. Kasvatusvastuukin joutuu toisenlaiseen valoon huomioitaessa erilaiset kulttuuriperusteiset ajatusmallit Asiasanat: maahanmuuttaja, opettaja, vanhemmat, kollektiivinen kulttuuri, individualistinen kulttuuri, valtaetäisyys, kasvatus eri kulttuureissa, kasvatusvastuu, monikulttuurinen kompetenss