MAAHANMUUTTAJATAUSTAISTEN SAIRAANHOITAJAOPISKELIJOIDEN AMMATILLINEN KASVU JA KEHITYS

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ammatillista kasvua ja kehitystä edistäneitä ja estäneitä tekijöitä, maahanmuuttajasairaanhoitajien kokemana, Suomessa suoritetun pätevöitymiskoulutuksen aikana. Aineisto kerättiin kymmeneltä (N=10) vapaaehtoisesti tutkimukseen osallistuneelta opiskelijalta, jotka olivat suorittaneet sairaanhoitajan, välskärin tai kätilön tutkinnon Pohjoismaiden ulkopuolella. Suomessa suoritettu pätevöitymiskoulutus kesti noin 300 työpäivää, sisältäen teoriaopetusta ja käytännön harjoittelujaksoja terveyskeskusten akuutti- ja pitkäaikaisosastoilla sekä kotisairaanhoidossa. Koulutus mahdollisti opiskelijoille, aiemmin suoritetun tutkinnon täydentämisen Suomen vaatimusten mukaiseksi ammattikorkeakoulututkinnoksi. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulosten mukaan maahanmuuttaja sairaanhoitajien ammatillinen kasvu ja kehitys oli prosessi, joka alkoi jo omassa kotimaassa, ammatin valinnan yhteydessä. Suomessa suoritetun pätevöitymiskoulutuksen aikana ammatillista kasvua selkeimmin edistäneiksi tekijöiksi muodostuivat opiskelijoiden oma kiinnostus ja motivaatio sekä opettajien antama tuki ja ohjaus. Tärkeitä tuen lähteitä opiskelijoille olivat perhe, sukulaiset ja ystävät. Läheisten tuen puuttuminen tai opintoja vähättelevä asenne läheisten taholta oli ammatillista kasvua estävä tekijä. Käytännön työharjoittelua pidettiin tärkeänä tekijänä ammatillisessa kasvu- ja kehitysprosessissa. Opiskelijat arvioivat työyhteisöltä saatua tukea kriittisesti ja esittivät kehittämiskohteeksi käytännön harjoittelun ohjaukseen liittyviä asioita. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa maahanmuuttajille tarkoitettuja hoitotyön koulutuksia. Avainsanat: maahanmuuttajasairaanhoitaja, ammatillinen kasvu ja kehitys, sairaanhoitajakoulutu