TUTKIMUS KUNNALLISEN LUOTTAMUSHENKILÖN ASEMASTA JULKISUUSPERIAATTEEN NÄKÖKULMASTA

Julkisuusperiaate on vahvistunut Suomessa 2000-luvun vaihteessa uudistuneen julkisuuslainsäädännön ja viestinnän yleisen merkityksen lisääntymisen vuoksi. Kunnallisen päätöksenteon julkisuutta säätelevä lainsäädäntömme asettaa kaikille kunnille samansisältöiset tavoitteet ja velvoitteet toteuttaa tiedotustaan. Kuitenkin se, miten julkisuus käytännössä toteutuu, riippuu myös oleellisesti paikallisista asenteista ja tavoista toimia. Oikeudelliseksi tutkimusongelmaksi olen asettanut tehtäväkseni analysoida millaisen aseman lainsäädäntö määrittelee kunnalliselle luottamushenkilölle julkisuusperiaatteen näkökulmasta. Viimeaikainen lainsäädäntö on selvästi korostanut julkisuusperiaatteen toteutumista, mutta millaisen osuuden ja millaiset keinot tavoitteen toteuttamiseen on annettu luottamushenkilölle? Tutkimuksen tavoitteena on antaa siten oikeusdogmaattisesti perusteltu vastaus kysymykseen vaikuttaako päätöksenteon julkisuus luottamushenkilöiden vaikutusmahdollisuuksiin ja millaisen aseman lainsäätäjä halunnut luottamushenkilöille tässä suhteessa antaa? Tutkimuksen avulla voimme siten arvioida myös sitä, millaisia uusia vaatimuksia nykyaikainen yhteiskuntamme asettaa luottamushenkilöjärjestelmällemme ja sen toimivuudelle. Tutkimusmenetelmäni on lainopillinen, jossa systematisointi ja analysointi kohdistuvat lainsäädäntöön ja sen valmisteluaineistoon (normimaailma) mutta vaikutteita on myös oikeussosiologisesta tutkimuksesta, koska tulen perustelemaan tulkintaani käytännön työelämän (reaalimaailma) tuntemuksen kautta. Koska julkisuusperiaatteeseen liittyvät säädöstekstit ovat niukat, on välttämätöntä pyrkiä hahmottamaan oikeusnormin sisältöä eri oikeuslähteiden avulla, ja siksi tarkastelen myös ylimpien laillisuusvalvojien ja Julkisen Sanan Neuvoston ratkaisuja. Aihepiirin yleistä mielenkiintoa toivottavasti lisää se, että nimenomaan luottamushenkilön asemaa käsittelevää oikeustieteellistä tutkimusta ja kirjallisuutta on niukasti. Luottamushenkilöjärjestelmän toimivuuden kannalta julkisuuden merkitystä ei ole tarkasteltu juuri lainkaan. Aiheella on merkitystä kunnallishallinnon valtakysymysten lisäksi myös viestinnän kasvavan merkityksen vuoksi. Kunnallisuutisoinnin on ansaittava kiinnostavuutensa tiukassa kilpailutilanteessa niin tiedotusvälineiden sisällä tapahtuvissa aihevalinnoissa kuin yleisön tekemissä valinnoissakin. Tiedotusvälineet tavoittelevat nykyään perinteisen kokousuutisoinnin sijasta yhä enemmän lukijalähtöistä valmisteluvaiheen julkisuutta, jonka saavuttaminen ei onnistu ilman kuntien aktiivista myötävaikutusta. On kiinnostavaa havaita, kuinka samansuuntaisesti sekä tiedostusvälineet että viime vuosien lainsäädäntö, ovat molemmat toisistaan riippumatta pyrkineet edistämään kansalaisen tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. Asiasanat: Kunta, itsehallinto, luottamushenkilö, julkisuusperiaate, tiedotus, tiedotusvälineet, journalismi, hyvä hallint