Yritysvastuuraportoinnin sosiaalinen ulottuvuus

Yritysvastuuraportoinnilla, tai lyhyemmin vastuuraportoinnilla, tarkoitetaan yrityksen toteuttamaa vapaaehtoista raportointia sidosryhmilleen yritystoiminnan taloudellisen, ympäristö- ja sosiaalisen vastuun muodostamasta kokonaisuudesta. Perinteisen taloudellisen raportoimisen lisäksi yrityksen eri sidosryhmät edellyttävät yrityksiltä yhä enemmän vuorovaikutuksellisuutta sekä avointa ja läpinäkyvää raportointia yritystoiminnan kokonaisvaltaisista vaikutuksista. Yritysvastuun raportointiin on laadittu useita eri vapaaehtoisuuteen perustuvia ohjeistoja, joista kansainvälisesti merkittävimpänä voidaan pitää Global Reporting Initiative (GRI) -ohjeistoa. Aihealue koskettaa kaikkia yhteiskunnan toimijoita ja on jatkuvan muutoksen alaisena, mikä näkyy erityisesti yritysvastuun terminologian ja tulkintojen hajanaisuudessa sekä sisältöjen määrittämisen ongelmissa. Etenkin yritysvastuun sosiaalinen ulottuvuus on muita vastuualueita selkeimmin vielä kehityksen alla. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia yritysvastuun sosiaalisen ulottuvuuden käsittelyä yritysvastuuraporteissa ja siten lisätä ymmärrystä yritysvastuun sosiaalisen ulottuvuuden raportoimisesta. Tutkimus on tyypiltään laadullinen tapaustutkimus ja tutkielman tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu kahden suomalaisen metsäteollisuuden yrityksen julkaisemista yritysvastuuraporteista vuosilta 2002 – 2006. Tutkimuksen tavoitteeseen päästään tutkimalla kohdeyritysten tapoja käsitellä yritysvastuun sosiaalista ulottuvuutta eri vuosina tuotetuissa vastuuraporteissa. Sisällönanalyysi on toteutettu teorialähtöisesti nojautuen yritysvastuuraportoinnin lähtökohtiin ja teorioihin sekä erityisesti GRI-ohjeiston asettamaan malliin sosiaalisen vastuun jaottelemiseksi. Tutkimuksella todettiin sosiaalisen vastuun käsittelyn painottuneen työntekijöihin ja vuorovaikutustoimintaan paikallistasolla. Työntekijöiden ja työolosuhteiden käsittely erosi lisäksi muista raportoitavista GRI-ohjeiston kategorioista siten, että se sisälsi molempien yritysten kohdalla kerronnallisen kuvauksen lisäksi myös numeerisia tunnuslukuja. Muutoin kohdeyritykset olivat soveltaneet GRI-ohjeiston mallia sosiaalisen vastuun raportoimiseen varsin löyhästi ohjeiston suosittamien tunnuslukujen esittämisen osalta. Sosiaalista vastuuta oli pyritty havainnollistamaan erilaisten case-esimerkkien avulla ja tiettyjä asiakokonaisuuksia oli käsitelty toteavasti ainoastaan vastuuraporteissa esitetyissä politiikoissa, periaatteissa tai ohjeissa. Kohdeyritysten välillä löydetyt erot sosiaalisen vastuun käsittelyssä olivat osittain raportointiteknisiä ja johtuivat pitkälti sosiaalisen vastuun tilannesidonnaisesta luonteesta. Sosiaalisen vastuun käsittelyssä havaitut puutteet koskivat raportoinnin johdonmukaisuutta ja kattavuutta. Asiasanat: yritysvastuuraportointi, yritysvastuun sosiaalinen ulottuvuus, GRI-ohjeist