Lapsettomuudesta puhuminen ja tuen saaminen läheisiltä

Tahaton lapsettomuus koskettaa yhä useampaa paria ja sen on ennustettu lisääntyvän tulevaisuudessa. Useimpien arvioiden mukaan jopa joka kuudes lasta toivova pari kärsii jossain elämänsä vaiheessa lapsettomuudesta. Lapsettomuus on hyvin henkilökohtainen ongelma ja yksityinen suru, josta puhuminen voidaan kokea ongelmalliseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa siitä, miten tahattomasti lapsettomat kokevat lapsettomuudesta kertomisen läheisille. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin lapsettomuudesta puhumisen yhteyttä vuorovaikutukseen läheisten kanssa sekä läheisiltä saatavaan sosiaaliseen tukeen. Tutkimuksen tavoitteena on edistää lapsettomien hyvinvointia sekä auttaa ymmärtämään lapsettomien ja heidän läheistensä viestintää ja vuorovaikutusta usein ongelmalliseksi koetussa elämäntilanteessa. Tutkimus toteutettiin keväällä 2007 laadullisin tutkimusmenetelmin. Tutkimus tehtiin yksilö- ja teemahaastatteluina. Haastatteluihin osallistui 12 lapsetonta, seitsemän naista ja viisi miestä. Haastattelut nauhoitettiin ja niiden sisältö analysoitiin aineistolähtöisesti, laadullisen sisällön analyysimenetelmällä. Lapsettomuudesta kertominen läheisille koettiin tärkeäksi. Tutkimustulokset osoittavat, että haastatelluilla oli sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia puhumisesta ja tuen saamisesta läheisiltä. Alle puolet haastatelluista oli kokenut asiasta puhumisen luonnolliseksi jatkumoksi vuorovaikutukselle läheisten kanssa. Yli puolet taas oli tuntenut asiasta puhumisen vaikeaksi ja ongelmalliseksi. Lapsettomuudesta kertominen koettiin sosiaalisen tuen saannin ehdoksi, mutta asiasta puhuminen ei kuitenkaan välttämättä taannut tuen saamista kaikilta läheisiltä. Haastatellut lapsettomat saivat sekä positiivista että negatiivista tukea läheisiltään. Parhaaksi läheisten antamaksi tueksi haastatellut nimesivät kuuntelutuen sekä läheisten kanssa keskustelemisen. Negatiiviseksi sen sijaan koettiin läheisten vaikeneminen lapsettomuudesta kertomisen jälkeen, aiheen välttely sekä puheenaiheen vaihtaminen. Läheiset olivat pahoittaneet haasteltujen mieltä myös epäasiallisilla kommenteilla ja turhiksi koetuilla neuvoilla sekä toistuvilla kyselyillä. Haastateltujen parisuhde oli joutunut lapsettomuuden myötä sekä koetukselle että toisaalta vahvistunut. Negatiivisina seikkoina nähtiin puolisoiden ajoittainen puhumattomuus sekä eri aaltopituudella oleminen ja asioiden käsittelyn eriaikaisuus. Positiivisena koettiin parin viestintätaitojen kehittyminen lapsettomuusvuosien aikana sekä puolisolta saatu vertaistuki ja yhteiset keskustelut. Haastatellut näkivät parisuhteessa naisen ensisijaisesti tuen saajana ja miehen tuen antajana. Haastateltujen mukaan paras läheisten antama tuki tuli omalta puolisolta. Tutkimus osoitti, että lapsettomuudesta puhumisella on tärkeä merkitys sekä lapsettomien parien keskinäiseen hyvinvointiin että vuorovaikutukseen läheisten kanssa. Puhuminen myös edisti lapsettomien tuen saamista joltakin lähipiiriin kuuluvalta. Asiasanat: puheviestintä, lapsettomuus, sosiaalinen tuki, supportiivinen viestint