Kutsu Lappiin. Diskurssianalyyttinen tutkimus lappilaisesta identiteetistä

Tutkimuksessa palataan kirjoittajan mukana Suomen pohjoisimpaan lääniin, Lappiin. Pohjoiseen matkataan vuonna 2001 Vantaalta Rovaniemelle siirretyn Poliisin tietohallintokeskuksen mukana. Ensisijaisen tutkimusaineiston muodostaa kyseistä siirtopäätöstä koskenut sanomalehtikirjoittelu Lapin Kansassa vuosien 2001-2004 välillä. Aineistoon on sisällytetty Lapin tietoyhteiskuntastrategiat vuosilta 2003 ja 2007. Myös sanomalehtiartikkeliaineisto on laajentunut vuonna 2007 tutkimusteemaan liittyvien ajankohtaisten aiheiden myötä. Aihetta tarkastellaan sosiaalisen konstruktionismin tietoteoreettisen näkemyksen valossa. Aineiston analyysissä on nojattu focault’laiseen diskurssianalyysiin. Tutkimuksessa kuvataan pohjoista kokemusmaailmaa keskustelun esiin nostamien diskurssien kautta. Lappia ja pohjoista kuvataan usein vahvojen vastakkainasetteluiden kautta. Tutkimuksen aineistossa käytävässä keskustelussa monien vanhojen vastakkainasettelujen voisi ajatella lieventyvän. Valtiovallan toimia kritisoidaan Lapissa yleisesti. Nyt tuolta taholta osoitetaan halua alueen kehittämiseen. Voidaanko vanhoja vastakkainasetteluja unohtaa? Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan Lapin informaatioteknologista osaamista kuvaavia puhetapoja. Lapin alueen tunnettavuus sekä elinkeinorakenne pohjautuvat vahvasti luontoon. Kuinka onnistuu näistä lähtökohdista ponnistavan Lapin hyppy tietoyhteiskuntakehitykseen? Tutkimus nostaa esiin monia vanhoja puhetapoja ja vastakkainasetteluita ”pohjoisen” ja ”etelän” välillä. Viimeaikainen Lapin kannalta varsin negatiivisena näyttäytyvä aluerakenteen ja -politiikan kehitys on omiaan vahvistamaan vastakkainasetteluita. Pohjoinen nähdään suhteessa etelään monella tapaa altavastaajana. Alisteinen asema liittyy sekä taloudellisiin, poliittisiin sekä kulttuurisiin kysymyksiin. Näiden lisäksi ”toiseutta” rakennetaan luonnon avulla. Poliisin tietohallintokeskuksen siirron uskottiin optimistisimmissa puheissa toimivan informaatioteknologisen alan veturina Lapissa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Vaikka se yksittäisenä toimijana on onnistunut myös pohjoisissa olosuhteissa, muilta osin alan kehitystä lasketaan alueella jo toimivien elinkeinojen varaan. Alan osaaminen saa tarkasteltavissa diskursseissa vain vähän painoarvoa. Sen sijaan Lappia vahvasti kuvaileva luontopuhe korostuu. Luonto näyttäytyy ihmisten ohella yhtenä tietoyhteiskunnan toimijana. Sen lisäksi, että luonto tarjoaa mahdollisuuksia erilaisten toimintojen suunnitteluun, se nähdään vahvuutena ja myyntivalttina. Samanaikaisesti luonto on myös haaste. Pitkät välimatkat ja vaativa maasto voivat monin paikoin vaikeuttaa alueen tietoyhteiskunnallista kehitystä. Tutkimuksen keskeisenä käsitteenä on identiteetti. Tarkastelusta esiin nousevien diskurssien sekä aiemman tutkimustiedon avulla pohditaan, millaiset ovat lappilaisen identiteetin rakennuspuut. Suomalaisen väestön lisäksi alueella asuu toinen kulttuurikansa, saamelaiset. Keskustelussa erontekoa ei tehdä heidän välillään, vaan eroa rakennetaan muuhun Suomeen. Pohjoisessa olemisen kokemuksesta tulee se kulttuuriperintö, mitä vasten lappilaisuutta rakennetaan. Asiasanat: identiteetti, kulttuurinen identiteetti, alueellinen identiteetti, Lapp