RESURSSEJA OMAISHOIVAAN - Omaishoitajien sosiaaliset verkostot ja niiltä saatu sosiaalinen tuki

Tutkielmassa selvitetään, millaisia resursseja ja millaista sosiaalista tukea ikääntyneet omaishoitajat tarvitsevat omaishoivatilanteensa tueksi. Resursseja saadaan tai voidaan ottaa käyttöön epävirallisilta sosiaalisilta verkostoilta, kuten perheenjäseniltä, ystäviltä, naapureilta ja tuttavilta, mutta myös viralliselta verkostolta, palvelujärjestelmän toimijoilta. Sosiaalisilta verkostoilta voidaan saada sosiaalista tukea, josta voi muodostua omaishoitajille hoivan kannalta tärkeitä resursseja. Tässä tutkielmassa tarkastellaan myös informaalin ja formaalin hoivan rajapinnoilla, yksityisen ja julkisen välissä, syntyvää sosiaalista tukea. Tutkielman aineistona on kymmenen puoliso-omaishoitajan haastattelua, jotka on kerätty osana Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitoksella käynnissä olevaa kahta tutkimusprojektia Sosiaalinen pääoma, luottamus ja hoiva – miten informaali ja formaali pääoma syntyvät ja jakautuvat hyvinvointiyhteiskunnissa (2004-2007) ja Hoivaympyrän neliöinti – vanhushoivan uusia ratkaisumalleja suomalaisissa ja italialaisissa perheissä (2005-2008). Omaishoitajat ovat iältään 59-82 –vuotiaita ja heidän puolisonsa 59-81 –vuotiaita. Tutkielma pohjautuu fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen, jossa korostetaan ihmisten kokemuksia sekä niiden tulkintaa ja ymmärtämistä. Tutkielman tavoitteena on pyrkiä välittämään tutkielman tekijän oman ymmärryksen valossa haastateltujen omaishoitajien kokemuksia heidän elämäntodellisuudestaan, jossa omaishoiva on tällä hetkellä keskeinen asia. Tutkimusmetodina on sovellettu aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Omaishoitajat tarvitsevat monenlaisia resursseja hoivatilanteen tueksi. Osa omaishoitajien kaipaamista resursseista liittyy konkreettisiin tekoihin ja arkiseen, mutta hoivan täyteiseen toimintaan, kun taas osa liittyy enemmän omaishoitajan henkiseen hyvinvointiin ja sisäisiin resursseihin. Aineiston pohjalta näyttää siltä, että omaishoitajat saavat sosiaalista tukea sekä omaisilta ja muulta epäviralliselta sosiaaliselta verkostolta että palvelujärjestelmältä. Tärkeimpiä epäviralliselta verkostolta saadun sosiaalisen tuen tuottajia omaishoitajille ovat omaishoitajien lapset, joilta omaishoitajat saavat lähinnä toiminnallista ja tiedollista tukea sekä tunnetukea. Aineiston omaishoitajille lapset ovat hyvin merkittäviä suhderesursseja eli sosiaalisen verkoston jäseniä. Kaikilla aineiston omaishoitajilla ei kuitenkaan ole lapsia. Lasten antama tuki näyttäytyy omaishoitajille erityisesti arkista toimintaa tukevana resurssina. Naapurien, ystävien ja tuttavien merkitys sosiaalisen tuen kannalta on lapsia selkeästi pienempi. Heiltä saadaan yleensä tunnetukea, ja joskus he tekevät myös pieniä arkea helpottavia palveluksia. Vertaistuki määrittyy monelle omaishoitajalle hyvänä keinona jakaa kokemuksiaan muiden omaishoitajien kanssa. Epäviralliseen sosiaaliseen verkostoon ei kuitenkaan nojauduta pelkästään, vaan omaishoitajat tarvitsevat kotona annettavan hoivan tueksi kädenojennusta myös palvelujärjestelmältä. Omaishoitajien kannalta tärkeäksi määrittyy se, että heillä on epävirallisessa sosiaalisessa verkostossaan ihmisiä, jotka pystyvät ajamaan asioitaan omaishoitajien puolesta palvelujärjestelmässä. Erilaiset palvelut ovat kaikille omaishoitajille välttämättömiä arkisen toiminnan resurssien kannalta. Palvelujärjestelmältä omaishoitajat saavat lähinnä aineellista tukea, esimerkiksi etuuksia, ja toiminnallista tukea erilaisina palveluina. Omaishoitajat kertovat saaneensa palvelujärjestelmän ammattilaisilta myös tunnetukea, jokseenkin vaihtelevasti. Palveluja voidaan saada tai ostaa pääasiassa palvelujärjestelmältä. Esimerkiksi hoiva- ja kodinhoidollisten palvelujen ostaminen kotiin vaatii omaishoitajilta taloudellisia resursseja. Taloudelliset resurssit määrittyvät monien omaishoitajien puheessa todella tärkeäksi resurssiksi, koska ne näyttävät olevan väline muiden resurssien hankkimiseen. Etuuksien ja palvelujen saamiseksi käyttöön tarvitaan myös tietoa ja taitoa. Kun tietoa ja taitoa on riittävästi, tukevat ne myös hoivatilannetta ja omaishoitajan sisäisiä resursseja. Monet omaishoitajat kritisoivat palvelujärjestelmää, vaikka se olikin tarjonnut heille monenlaista tukea. Omaishoitajat eivät koe saaneensa palvelujärjestelmältä kaikkea sitä tukea, jota he tarvitsisivat ja jota palvelujärjestelmällä olisi halutessaan mahdollisuus heille antaa. Etuuksien ja palvelujen saannin ehdot näyttäytyvät monille aineistoni omaishoitajille kohtuuttoman kovina. Omaishoitajat eivät koe myöskään saavansa riittävästi arvostusta palvelujärjestelmältä. Arvostus on puolestaan olennainen omaishoitajan sisäisiin resursseihin vaikuttava tekijä. Epäviralliselta sosiaaliselta verkostolta saatu arvostus näkyy lähinnä tunnetukena, kun taas palvelujärjestelmän arvostukseen omaishoitajat liittävät myös aineellisen ja toiminnallisen tuen. Arvostus voi olla kuuntelemista ja kannustamista, mutta myös materiaalisin keinoin ilmenevää. Omaishoitajat tarvitsevat sekä läheisiltään että palvelujärjestelmältä riittävästi erityyppistä sosiaalista tukea, josta voi muotoutua omaishoitajan resursseja. Vain siten he kykenevät hoitamaan omaistaan moraalisesti ja emotionaalisesti tyydyttävällä tavalla. Asiasanat: hoiva, omaishoiva, resurssit, sosiaaliset verkostot, sosiaalinen tuk