Arjen asiantuntijat - lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityöntekijöiden käsityksiä työstään

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata lastensuojelun sosiaalityön asiantuntijuutta. Yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet sosiaalityön toimintaympäristöön. Taloudellisen tehokkuuden ja vaikuttavuuden vaatimukset ovat asettaneet uusia haasteita sosiaalityön asiantuntijuudelle. Samalla sosiaalityön koulutuksessa ja työnohjauksessa on korostettu vuorovaikutuksen ja oman osaamisen reflektointia asiakastasolla. Asiantuntijuus nähdään tässä tutkimuksessa ammatillisen osaamisen ja ammattitaidon yläkäsitteenä ja sitä lähestytään yksilön, sosiaalityöntekijän näkökulmasta. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineistona on yhdeksän lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityöntekijän teemahaastattelua. Haastatteluissa sosiaalityöntekijät ovat kuvanneet omaa työorientaatiotaan lastensuojelussa. Tutkimuksen perusteella on luotu malli lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityön asiantuntijuudesta, joka on nimetty Arjen asiantuntijuudeksi. Sosiaalityöntekijä tasapainoilee lastensuojeluun kuuluvan virkavastuun ja empaattisen, terapeuttisen tukemisen välimaastossa. Mallin mukaan asiantuntijuus muodostuu neljästä eri osa-alueesta, joita kuvataan nelikentällä. Asiantuntijuuden osa-alueita ovat: Kunnioittava kuuntelija, Intuitiivinen neuvottelija, Joustava vaikuttaja ja Lapsen asian ajaja. Lapsen edun varmistaminen on sosiaalityöntekijän keskeinen tehtävä. Hän kuuntelee, tukee, ohjaa ja kunnioittaa kaikkia osapuolia. Työntekijä pyrkii tällä inhimillisellä lähestymistavalla keräämään kaiken tarvittavan tiedon, jonka perusteella hän osaa tehdä tarvittavat päätökset. Sosiaalityöntekijä ottaa vastuun lapsen tilanteesta, mutta haluaisi olla enemmän läsnä lapsen elämässä ja saada autenttista ”jaettua” tietoa lapsen arjesta, olla aidosti lapsen arjen asiantuntija. Sosiaalityön asiantuntijuudessa on piirteitä sekä modernista, perinteisestä ja suljetusta asiantuntijuudesta, että uudesta, postmodernista ja avoimesta asiantuntijuudesta. Lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityön erityispiirteitä ovat asiakassuhteiden pitkäkestoisuus ja tasavertainen kumppanuus. Tämä tulee näkyviin erityisesti perhehoitoon sijoitettujen lasten parissa työskenneltäessä. Lasten erilaiset tarpeet ovat vaarassa jäädä huomiotta, mikäli sijaisperheitä ei rekrytoida ja tueta riittävästi. Sosiaalityöntekijöiden työmäärä, jatkuvat organisaatiomuutokset, juridisoituminen ja dokumentaation kasvaminen uhkaavat jättää sosiaalityön asiantuntijuuden taka-alalle. Asiantuntijuuden muodostuminen ja kehittyminen lastensuojelun sosiaalityössä perustuu paitsi koulutukseen, ennen kaikkea laaja-alaiseen kokemukseen. Työryhmän ja työparin merkitys sosiaalityössä oppimiselle, kehittymiselle ja jaksamiselle on merkittävä. Tutkimuksen perusteella sosiaalityöntekijöillä on runsaasti kokemukseen ja intuitioon perustuvaa hiljaista tietoa. Heillä on myös halua ja kykyjä reflektoida työhönsä vaikuttavia yhteiskunnallisiakin tekijöitä ja olla mukana tekemässä lasten arjesta ”pikkuisen parempaa”. Asiasanat: asiantuntijuus, työorientaatio, sosiaalityö, lastensuojelu, sijaishuolt