Käy eespäin väki voimakas! - Joukkolaulu suurlakkotapahtumissa Tampereella ja Helsingissä 1905

Lokakuun lopussa 1905 Suomessa alkoi suurlakko, jonka tavoitteena oli laillisten olojen palauttaminen Venäjän sortotoimenpiteiden jälkeen. Alkuvaiheessa lakko oli kansallinen, mutta lopussa sitä organisoi pääasiassa järjestäytynyt työväki. Vastakkain olivat työväki, perustuslailliset ja vanhasuomalaiset. Musiikilla oli keskeinen rooli lakkoviikon tapahtumissa. Lähinnä se näyttäytyi joukkolauluna ja torvisoittona, jotka liittyivät keskeisinä elementteinä lakonaikaiseen liikehdintään. Musiikkiperinnettä ajatellen se, mitä lakkoviikolla tapahtui, oli monimutkainen sekoitus eri musiikkityylejä. Varsinkin työväenlaulut ja porvariston musiikiksi mielletyt isänmaalliset laulut sekoittuivat keskenään. Tutkimus perehtyy tarkemmin siihen, mitä lakkoviikolla laulettiin ja mikä merkitys laulamisella oli osana viikon tapahtumia. Laulettavaksi valikoituneiden laulujen rakenteesta voi tehdä päätelmiä lakonajan tunnelmista. Lisäksi se heijastelee 1800-luvulla suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia, jotka tulivat vahvasti esille myös musiikkikulttuurissa. Sen seurauksena syntyi myös työväen oma musiikkikulttuuri, jonka kehitys on tutkimuksessa keskeisessä asemassa. Tutkimus keskittyy Tampereen ja Helsingin tapahtumiin, jotka näyttäytyivät lakon pääkaupunkeina Tärkeimpänä tutkimusaineistona ovat Tampereella ja Helsingissä ilmestyneet keskeiset sanomalehdet vuodelta 1905. Ne osoittautuivat hyödyllisimmäksi aineistoksi sekä musiikillisia että poliittisia tapahtumia koostaessa. Sanomalehtikirjoittelu oli aktiivista ja suurlakkotapahtumat on selvitetty lehdissä yksityiskohtaisesti päivä päivältä. Lauluista ja laulamisesta on runsaasti erillisiä mainintoja, minkä perusteella oli helppo tehdä päätelmiä lakkotapahtumien musiikin muotoutumisesta. Tutkimuksen edetessä käy ilmi, että eri musiikkityylien sekoittuminen lakkoviikolla ei lopulta ollutkaan niin erikoinen ilmiö, kuin tähän asti on väitetty. Syitä lakkoviikon musiikin mielenkiintoiseen rakenteeseen lähdetään etsimään 1800-luvun alusta, kun Suomen autonominen asema herätti sivistyneistön uudenlaiseen kansalliseen ajatteluun. Tästä sai alkunsa joukkojärjestäytyminen, joka lähensi sivistyneistöä ja työväkeä toisiinsa. Kuorolaulu ja joukkolaulu tulivat yhdistystoiminnan myötä erittäin suosituiksi laulamisen muodoiksi. Etenkin isänmaalliset laulut tulivat tutuiksi myös työväestölle, joka omaksui ne porvaristolta. Työväestön ja porvariston huvit noudattelivat vielä 1800-luvun lopulla hyvin pitkälle samaa kaavaa. Teollistumisen lisääntyminen toi mukanaan aktiivisempaa järjestäytymistä ja tässä oli nähtävissä työväen hienoista irtautumista ylempien kontrollista. Samaan aikaan työväestölle alkoi myös muodostua oma musiikkikulttuurinsa. Suurlakkoon tultaessa työväenliike oli radikalisoitunut ja se näkyi nimenomaan musiikissa. Työväki oli omaksunut uudet poliittiset joukkolaulut, työväenlaulut, joissa lainasävelmiin alettiin tehdä kantaaottavia ja ajankohtaisia sanoituksia. Lauluilla oli myös kansainvälisiä yhteyksiä