Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösuhteet ­- Palveluntuottajien kokemuksia yhteistyöstä Tampereen kaupungin kanssa

1990-luvulla käynnistynyt julkisen sektorin palvelurakenneuudistus on vain kiihtynyt siirryttäessä uudelle vuosituhannelle. Tähän ovat vaikuttaneet toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset ja kasvava palveluiden kysyntä. Etsittäessä ratkaisuja kiristyvän valtiontalouden mukanaan tuomiin haasteisiin keskeiseksi keinoksi on nähty eri sektoreita edustavien toimijoiden välisen yhteistyön lisääminen ja kehittäminen. Julkinen sektori hankkii jo nykyisin yhä enemmän palveluita oman tuotannon ulkopuolelta ja entistä strategisempia ja suurempia toimintoja ulkoistetaan yksityisten palveluntuottajien haltuun. Kehitys on lisännyt julkisen sektorin riippuvuutta yksityisistä palveluntuottajista ja synnyttänyt tarpeen luoda toimintamalleja, joilla palveluntuotantoa hallitaan ja kehitetään yhdessä yksityisten palveluntuottajien kanssa. Erilaiset kumppanuusjohtamisen teoriat ja käytännöt ovatkin herättäneet paljon kiinnostusta julkisjohtamisessa. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että julkisen sektorin erityispiirteet ja hankintalainsäädäntö rajoittavat toimijoiden mahdollisuuksia rakentaa pitkäjänteisiä, vastavuoroisuuteen perustuvia kumppanuussuhteita. Julkisella sektorilla tarvitaankin uudenlaista tietotaitoa yhteistyösuhteiden johtamiseen ja kehittämiseen. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösuhteita suhdejohtamisen näkökulmasta. Tarkastelun painopiste on yhteistyön toteutumisessa ja onnistumisessa. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä yhteistyösuhteen kriittisistä tekijöistä, jotka palveluntuottajien kokemusten mukaan vaikuttavat merkittävästi siihen, millaiseksi yhteistyösuhde käytännössä muotoutuu. Tutkimus jakaantuu osatavoitteisiin, jotka ovat yhteistyösuhteiden luonteen ja ominaisuuksien sekä laatuun vaikuttavien tekijöiden kuvaaminen. Tutkimuksen empiirinen osio toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa analysoitiin viittä Tampereen kaupungin ja yksityisen, hoiva- ja terveyspalveluita tuottavan yrityksen välistä yhteistyösuhdetta. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla palveluntuottajia haastattelemalla. Sekä haastatteluissa että analyysissä käytettiin hyväksi CIT -menetelmää. Tutkimuksen tulosten mukaan analysoidut yhteistyösuhteet voidaan ominaisuuksien perusteella jakaa kahteen tyyppiin: vaihdantaan keskittyvät yhteistyösuhteet ja kumppanuuteen perustuvat yhteistyösuhteet. Tutkimuksessa identifioidut yhteistyösuhteen onnistumista ja epäonnistumista indikoivat tekijät ovat pitkälti yhteneväisiä toistensa kanssa. Ne liittyvät sopimusaikaiseen yhteistyöhön, vuorovaikutukseen, tiedon vaihtoon, toiminnan kehittämiseen ja kannattavuuteen. Mitä enemmän edellä mainittuihin asioihin suhteessa panostetaan, sitä tyytyväisempiä palveluntuottajat todennäköisesti ovat yhteistyösuhteeseen. Tutkimuksen tulosten mukaan yhteistyösuhteen kriittisiä tekijöitä ovat suhteen kesto, keskinäinen luottamus ja jatkuva dialogi, mihin liittyy yhteinen näkemys toiminnan tavoitteista. Lisäksi käytetty hankintamenettely vaikuttaa merkittävästi yhteistyön toteutumiseen ja onnistumiseen. Avainsanat: Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösuhteet, public­private partnerships, suhteen luonne, suhteen laatu, suhteen kriittiset tekijä