Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan tiedonsaantioikeus kansainvälisissä asioissa

Tämän valtiosääntöoikeudellisen tutkimuksen kohteena on eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan tiedonsaantioikeus kansainvälisissä asioissa. Perustuslain 97 § säätää, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan tulee pyynnöstään ja muutoinkin tarpeen mukaan saada valtioneuvostolta selvitys ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevista asioista. Pykälässä säädetään myös asian ottamisesta keskusteluun täysistunnossa, pääministerin tiedottamisvelvollisuudesta Eurooppa-neuvoston sekä unionin perustamissopimuksia muuttavista kokouksista ja valiokunnan mahdollisuudesta antaa valtioneuvostolle selvityksen perusteella lausunto. Tutkimus käyttää sekä oikeusdogmatiikan että oikeushistorian välineitä, ja perustuu myös tutkijan luomaan kuvaan käytännön tiedonsaantioikeuden toteutumisesta. Tutkimusmetodilla on läheinen yhteys myös politiikan tutkimukseen. Tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä ovat Suomen hallitusmuoto, valtiopäiväjärjestys, Suomen perustuslaki, lainvalmisteluaineisto, oikeuskirjallisuus, ulkoasiainvaliokunnan pöytäkirjat ja lausunnot sekä valiokuntaneuvos Raili Lahnalammen haastattelut. Yksi tutkimuksen keskeisiä tavoitteita on selvittää, miten eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan tiedonsaantioikeus sijoittuu parlamentaariseen hallitustapaan, jonka pelikenttänä voidaan nähdä ylimpien valtioelinten toimivaltasuhteet kansainvälisissä asioissa. Tutkimuksen toinen painopiste on nykyisen perustuslain säätämän tiedonsaantioikeuden tulkinnassa. Perustuslain pykälän avaamisen lisäksi määrittelen tiedonsaantioikeuden rajoja tarkastelemalla ulkoasiainvaliokunnan suhdetta sekä suureen valiokuntaan että puolustusvaliokuntaan. Lähestyn perustuslain pykälää myös valtioneuvoston tiedottamisvelvollisuuden näkökulmasta ja kuvaamalla ulkoasiainvaliokunnan tiedonlähteitä, painottaen kuitenkin tutkimuksen eduskunta-keskeistä lähestymistapaa. Tuon tutkimuksessa esiin tiedonsaantioikeuden eri käytännön muodot, mutta pääpaino on nimenomaan perustuslain 97 §:ään perustuvien selvitysten tarkastelussa. Tiedottamisen toteutumista selvitän peilaamalla valiokunnalle vaalikaudella 2003-­2006 annettuja valtioneuvoston selvityksiä saman vaalikauden hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittisiin painopistealueisiin. Keskeisin tutkimustulos oli tiedonsaantioikeuden merkittävyys ulkopolitiikan parlamentaarisen valvonnan välineenä. Parlamentarismin lisäksi tiedonsaantioikeus tukee vallanjakoperiaatetta sekä eduskunnan asemaa ylimpänä valtioelimenä, koska kansainvälisten asioiden päätöksenteko ja toimeenpano on perustuslaissa säädetty hallitukselle. Tutkimustulosten perusteella tiedonsaantioikeuden toteutuminen on parantunut nopeasti vuodesta 1995 alkaen. Tutkimustulokset tukevat myös ulkoasiainvaliokunnan mielipidettä tiedottamisen edelleen kehittämisen mahdollisuudesta siten, että se vastaisi vielä paremmin perustuslain hengen mukaista tiedonsaantioikeutta