Säären rasituskivulle altistavat riskitekijät suomalaisilla varusmiehillä

Säären rasituskipu on yleinen terveysongelma varusmiespalvelusta suorittavilla miehillä, joka johtaa etenkin varusmiespalveluksen peruskoulutuskaudella palveluksesta poissaoloihin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sosioekonomisen aseman, elintapojen (tupakointi, urheilu, muu fyysinen aktiivisuus ja liikunta), hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnon, lihasvoiman sekä lihavuuden merkitystä säären alueen rasituskivun ilmaantumiseen varusmiespalveluksen aikana. Tutkittavat olivat nuoria miehiä (n=1514), jotka suorittivat varusmiespalveluksensa Säkylässä Porin prikaatissa. Heidän terveydentilansa oli tarkastettu palvelukseen astumista edeltävän 12 kuukauden sisällä lääkärintarkastuksessa. Lisäksi välittömästi palvelukseen astumisen jälkeen heille tehtiin puolustusvoimien terveystarkastus. Tutkimus oli prospektiivinen seurantatutkimus, jonka seuranta-aika oli kuusi kuukautta palvelukseen astumisesta eteenpäin. Tulosmuuttujana tutkimuksessa oli säären alueen rasituskipu joka ilmaantui fyysisessä aktiivisuudessa. Rasitusmurtuma oli poissulkukriteeri. Tutkimushenkilöt täyttivät kyselylomakkeen, missä kartoitettiin elintapoja, sosioekonomista asemaa ja aiempia liikunta- ja terveystottumuksia. Fyysisen kunnon mittaus tehtiin ensimmäisten kahden palvelusviikon aikana Cooperin testillä sekä viidellä lihaskuntotestillä. Varusmiesten vammoja seurattiin varuskunnan terveysaseman potilaskertomuksesta. Riskianalyysit tehtiin käyttäen Coxin regressioanalyysia. Yhteys säären rasitusvammojen suurempaan ilmaantuvuuteen havaittiin sellaisilla varusmiehillä, joiden isä työskenteli ruumiillisessa työssä (OR = 1.9; 95% LV: 1.1 – 3.5). Alipaino (BMI < 18,5) lisäsi riskiä, mutta yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä (OR = 2.1; 95% LV: 0.8 – 5.5). Rasituskipuriski oli lisääntynyt myös henkilöillä, jotka saavuttivat huonon tuloksen sekä vauhdittomassa pituushyppytestissä että punnerrustestissä (OR = 2.2; 95% LV: 1.0 – 4.7) tai huonon tuloksen sekä selkälihastestissä että leuanvetotestissä (OR = 2.5; 95% LV: 1.1 – 5.8). Myös huono tulos vauhdittomassa pituushyppytestissä suurensi riskiä, mutta yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä (OR = 1.9; 95% LV: 0.9 – 3.8). Tutkimuksessa havaittiin, että huono lihas- ja kestävyyskunto lisää rasitusvammojen ilmaantuvuutta. Kuntotesteistä vähintään tyydyttävästi suoriutuneiden varusmiesten rasitusvammariski ei ollut merkitsevästi suurentunut