Mistä ammattikorkeakouluopettajuus on tehty?

Ammatillisen koulutuksen reformi 1990-luvulla toi mukanaan uuden ammattiryhmän, ammattikorkeakouluopettajat. Koska Suomessa ei ole ollut mallia sille, mitä korkeakoulutasoisella ammatillisella opettajuudella tarkoitetaan, opettajakunta on joutunut rakentamaan itse uudenlaista tulkintaa ammatillisesta identiteetistään. Ammattikorkeakoulujen organisatorinen identiteetti on vielä varsin hajanainen, sillä ne toimivat monien eri traditioiden ja kulttuurien leikkauspisteessä. Tämä tarkoittaa sitä, että myös ammattikorkeakouluopettajuutta joudutaan rakentamaan useista eri lähtökohdista. Tutkimustehtävänäni on kuvata niitä opettajuuksia, joista ammattikorkeakouluopettajien kollektiivinen ammatillinen identiteetti koostuu. Opettajuudet olen tutkimuskirjallisuuteen pohjautuen jaotellut seuraavasti: ammattilainen, kasvattaja-opettaja, korkeakouluopettaja sekä palveluntuottaja. Näistä lähtökohdista tutkimuskysymykseni ovat: Mitä sisältöjä eri opettajuudet ammattikorkeakouluympäristössä saavat? Millaisia ovat opettajuuksien väliset suhteet? Miten ammattikorkeakouluopettajien työn muutokset ovat vaikuttaneet ammatillisen identiteetin neuvoteltavuuteen? Tutkimukseeni ovat osallistuneet hoitotyön sekä liiketalouden ja markkinoinnin opettajat kolmesta eri ammattikorkeakoulusta. Haastattelin kaikkia opettajia (n=13) kaksi kertaa, vuosina 2004-2006. Haastateltavat toimivat ammattikorkeakouluissa päätoimisen tuntiopettajan, lehtorin ja yliopettajan virkanimikkeillä. Analysoin haastatteluja laadullisella sisällönanalyyttisella otteella siten, että teoreettinen viitekehys ja käsitteistö ovat eläneet aineiston analyysin syvenemisen ja uusien tulkintojen myötä. Tutkimuksen perusteella ammattikorkeakouluopettajuuden ytimessä ovat edelleen perinteisessä ammattiopetuksessakin vallinneet tausta-ammattiin kiinnitetty ammattilaisuus sekä pedagogisiin ja ihmissuhdetaitoihin kiinnitetty kasvattaja-opettajuus. Ammattikorkeakouluopettajuutta määritellään uuden korkeakouluposition myötä myös korkeakouluopettajuuden näkökulmasta. Korkeakouluopettajuus painottuu muodolliseen tutkijapätevyyteen tai tieteelliseen tutkimukseen perustuvan aineiston käyttöön opetuksessa. Se, mitä muuta korkeakouluopettajuus käytännön työssä voisi tarkoittaa, on kuitenkin vielä varsin hajanaisten mielikuvien varassa. Ammattikorkeakoulujen julkisen palvelutehtävän ja koko korkeakoulukenttää muokkaavan yritysmäisten toimintamuotojen lisääntymisen myötä ammattikorkeakouluissa vaikuttaa myös uusi palveluntuottaja-opettajuus. Tämä opettajuus koetaan kuitenkin usein arvoiltaan ja käytänteiltään ristiriitaiseksi muiden opettajuuksien kanssa, jolloin se erotetaan pois ideaalityyppisestä ammattikorkeakouluopettajuudesta. Aineistossa on kuitenkin viitteitä siitä, että eri opettajuuksien väliset suhteet ja painotukset saattaisivat olla muuttumassa tulevaisuudessa. Ammattikorkeakoulukehityksen myötä myös ammattikorkeakouluopettajuuden määrittelyvalta on muutoksessa. Haastatteluissa esitettiin näkemyksiä siitä, miten ammattikorkeakouluopettajan työn muuttuminen on vaikuttanut opettajien statukseen autonomisena asiantuntijana sekä oman työnsä ja ammattinsa määrittäjänä. Ammattikorkeakouluopettajuutta kiinnitetään johonkin ja erotetaan jostakin muusta yhä enemmän ammattikorkeakouluorganisaation hallinnon, opiskelijoiden, työelämän eri tahojen sekä muiden oppilaitosten, korkeakoulujen ja valtion toimesta. Tulkitsen nämä kehityskulut ammattikorkeakouluopettajien oikeuksien kaventumiseksi määritellä itse ammatillisen identiteettiään, opettajakunnan kollektiivisena identiteettityönä. Asiasanat:Ammattikorkeakoulut, opettajuus, ammatillinen identiteett