Suomen Saksalle luovuttamat sotavangit jatkosodan aikana

Työssä on asiakirja-aineistoa sekä kirjallisuutta käyttäen tutkittu Suomen Saksalle pysyvästi luovuttamia sotavankeja. Tutkimuksessa esitetään myös tilastotietoja Saksalle luovutetuista vangeista. Aihepiiri sai kansainvälistä huomiota vuonna 2003, kun Elina Sana julkaisi kirjan ”Luovutetut”, jossa tuotiin esille tietoja 74 juutalaisesta sotavangista, jotka Suomi oli luovuttanut Saksalle. Suomen valtio perusti Kansallisarkiston alaisuuteen tutkimushankkeen selvittämään sodan aikana tapahtuneita luovutuksia. Tätä työtä ei ole tehty tutkimushankkeen yhteydessä, mutta tässä työssä hyödynnetään tutkimushankkeen keräämiä tietoja siltä osin kuin niitä on julkaistu. Vaihto-operaation avulla Suomi halusi saksalaisilta sotavankileireiltä suomenheimoisia sotavankeja Suomeen. Suomalaiset heimoaktivistit olivat asiassa aloitteellisia, ja vangeista kaavailtiin valloitetun Itä-Karjalan uusia asuttajia. Ylipäällikkö Mannerheim antoi vaihdoista marraskuussa 1941 käskyn, jonka mukaan Suomen piti vastineeksi luovuttaa tiettyjä Neuvostoliiton vähemmistökansallisuuksia Saksalle. Vaihdon mittakaavaksi määrättiin alkuvaiheessa 2062 sotavankia. Vaihdettavien vankien määrää lisättäisiin tarpeen mukaan. Suurimmat Saksalle siirretyt kansallisuusryhmät olivat baltit ja Kaukasuksen alueen kansallisuudet. Heidät haluttiin siirtää jo sodan aikana kotiseuduilleen, jotka Saksa oli miehittänyt. Vankeja käytettiin työvoimana, mutta heitä pyrittiin värväämään myös joukko-osastoihin, jotka taistelivat puna-armeijaa vastaan Saksan alaisuudessa. Tutkimuksessa ei ole selvitetty luovutettujen vankien kohtaloita. Päähuomio on suomalaisten sotilasviranomaisten toiminnassa. Päätökset luovutuksista tehtiin Suomen armeijan päämajassa. Vankien motiiveja selvitetään arkistokokoelmista löytyvien anomusten avulla. Ei ole varmuutta, että Suomi olisi tiedustellut vuosina 1941-1942 luovutetuilta vangeilta, hyväksyivätkö nämä luovutuksen. Suomalaiset toivoivat, että vähemmistökansallisuuksiin kuuluvat vangit saisivat saksalaisten alaisuudessa etuoikeutetun aseman. Vuoden 1943 aikana Saksan tappio sodassa tuli ilmeiseksi. Suomalaiset tulivat varovaisemmiksi ja vaativat ainakin osalta luovutettavista vangeista kirjallisen vakuutuksen, että he itse hyväksyivät siirron. Luovutettujen vankien määrä väheni aikaisempaan verrattuna vuoden 1943 aikana. Saksan miehityspolitiikan kovuus tuli sodan kuluessa yhä tunnetummaksi, mikä myös vähensi suomalaisten halua luovuttaa vähemmistökansallisuuksia Saksalle. Suomalaiset sotilasviranomaiset hakivat saksalaisilta sotavankileireiltä suomenheimoisia sotavankeja ja saivat tarkan kuvan saksalaisten sotavankileirien kovista olosuhteista. Etenkin suomenheimoisten sotavankien oikeudet olivat leireillä epävarmoja. Sopivien Suomeen siirrettävien suomenheimoisten sotavankien pieni määrä osaltaan rajoitti Suomen Saksalle luovuttamien vankien määrää. Tämän tutkimuksen tietojen perusteella Suomi luovutti Saksalle pysyvästi kaikkiaan 2158 sotavankia. Suomen päämajan valvontaosasto luovutti salaisessa operaatiossa 520 poliittista sotavankia Saksan turvallisuuspoliisille. Vangit olivat puna-armeijan poliittista henkilökuntaa tai aktiivisia kommunisteja. Luovutusten motiivina oli kommunisminvastainen taistelu. Vankien enemmistö oli venäläisiä. Uusimmassa kirjallisuudessa esitettyjen tietojen perusteella saksalaiset teloittivat poliittiset sotavangit. Tässä tutkimuksessa vankien joukosta löytyi 44 juutalaista. Laajemman arkistomateriaalin tutkinut Kansallisarkiston tutkimushanke löysi 49 juutalaisvankia. Kansallisarkiston tutkimusten mukaan kolme vankia luovutettiin muissa kuin poliittisten vankien ryhmissä, joten luovutettuja juutalaisia oli yhteensä 52. Asiasanat:neuvostosotavangit, sotavangit, jatkosot