Harkittu toiminta, Terapeuttisen yhteistoiminnan ehdoista

Hakutermit: hyve-etiikka, hyvä elämä, toimintaterapia, toiminta, käytännöllinen harkinta, fenomenologia Käsillä olevassa tutkimuksessa on etsitty hyvään elämään tähtäävän terapeuttisen yhteistoiminnan ehtoja. Tutkimuksen kohteena on ollut oma kokemukseni toimintaterapiatilanteissa sekä Aristoteleen hyve-etiikka. Terapeuttisen yhteistoiminnan tunnistamiseen tarvitaan tilannekohtaisuuden tavoittavaa käytännöllistä harkintaa. Käytännöllinen harkinta on sekä filosofisesti että käytännöllisesti kiinnostava ajattelun muoto, sillä sen avulla pystytään tekemään toimintaa koskevia valintoja, ohjaamaan toimintaa kohti hyvää elämää ja ymmärtämään kokemuksia käytännöllisen viisauden lisäämiseksi. Terapeuttisen yhteistoiminnan ehtojen tarkastelun tekee haastavaksi vähintään kahden toimijan muodostama yhteistoimintatilanne, jossa erilaisten kokemusten, tietojen, taitojen ja arvojen yhteensovittaminen toteutuu harkinnan, keskustelun ja toiminnan avulla. Aristoteleen käytännöllisen harkinnan teoria on ohjannut tutkimusta myös metodisesti. Tutkimus koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa kuvaan ja reflektoin kaksi terapiatilannetta. Etsin tilanteista terapeuttisen yhteistoiminnan ehtoja ja niiden merkitystä. Toisessa osassa tutkin ja analysoin Aristoteleen teoriaa inhimillisestä toiminnasta terapeuttisen yhteistoiminnan ehtojen ja käytännöllisen harkinnan näkökulmista. Teen teoriaan tarkennuksia ja selvennyksiä kokemuksen, päättelyn ja muiden teorioiden avulla. Kolmannessa, johtopäätöksistä muodostuvassa, osassa kokoan yhteen terapeuttisen yhteistoiminnan ehtoja ja etsin käytännöllisen harkinnan teorialle relevanssia käytännön elämästä ja tieteellisestä tutkimuksesta. Tutkimusta voidaan toivoakseni pitää inhimillisen toiminnan teoreettista perustaa selkeyttävänä sekä vanhaa teoriaa nykyaikaan silloittavana. Jos onnistun tässä tehtävässä, uskon, että tutkimus voi hyödyttää pyrkimyksissä ymmärtää inhimillistä toimintaa sekä kehitettäessä nykyajan toiminnan teorioita ja tutkimusta sekä toimintakäytäntöjä. Yhteistoiminnan ehtojen tarkastelua voi hyödyntää terapiatyön ja inhimillisen toiminnan tutkimuksen kehittämisessä. Jatkotutkimuksena olisi syytä selvittää fenomenologian ja ymmärrykseen tähtäävän käytännöllisen harkinnan suhdetta toisiinsa sekä selvittää fenomenologisen metodin käyttöä inhimillisen toiminnan tutkimuksessa