SAIRAANHOITAJAN ASIANTUNTIJUUS KENTTÄSAIRAALATYÖSSÄ -kokemuksista ammatillisen koulutuksen kehittämiseen

Tutkimus on osa Hämeen ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelman kriisi- ja poikkeusolojen hoitotyön koulutustarjonnan kehittämisprosessia, joka toteutetaan kolmivaiheisesti vuosien 2002-2003 aikana. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, minkälaista on sairaanhoitajan asiantuntijuus kenttäsairaalatyössä. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla yhteensä 15 alan käytännön kokemusta omaavaa sairaanhoitajaa. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällön analyysiä. Tutkimuksen lähtökohdaksi valittua sairaanhoitajan asiantuntijuuden rakennetta kenttäsairaalatyössä kuvattiin ominaisuuksien ja osaamisen käsitteiden avulla. Ne ulottuvuuksineen muodostivat ytimen, jossa kaikki osa-alueet tilannekohtaisesti vaikuttavat toisiinsa. Tämän oletuksen voidaan todeta vahvistuneen kerätyn aineiston avulla. Merkittävää sen sijaan on, että ulottuvuuksien keskinäinen painotus näyttäytyi tutkimustuloksissa varsin vaihtelevana. Sairaanhoitajan työ kenttäsairaalassa on alan käytännön kokemusta omaavien sairaanhoitajien haastattelun perusteella yleisellä tasolla laaja-alaista tasapainoilua tutun, turvallisen ja vieraan, jopa vaarallisen tehtävein hallinnan välillä. Kokonaisuudessaan sairaanhoitajan asiantuntijuus kenttäsairaalatyössä näyttää vaativan taitoa tunnistaa, mikä missäkin tilanteessa on olennaista ja mitkä ovat mahdollisuudet toimia. Sairaanhoitajan asiantuntijuuden sisältöä kenttäsairaalatyössä määrittävä käsitteellinen kuvaus muodostui 16 yksilöllisesti kehittyvästä ja tilannekohtaisesti muuttuvasta ulottuvuudesta. Tutkimuksen avainkäsitettä ominaisuudet edustavat ulottuvuudet perusterveys, avoimuus, ryhmätyövalmius, vertaistuki, henkinen valmius, itsetuntemus ja sitoutuminen. Tutkimuksen avainkäsitettä osaaminen edustavat puolestaan ulottuvuudet kulttuuritietämys, hoitotyön perustiedot, kenttälääkinnän perustiedot, kommunikaatiotaidot, hoitotyön taidot, opetustaidot, oma vakaumus, toisen hyväksyminen ja yhteisön kunnioittaminen. Tulokset mahdollistavat kolmivaiheisen kehittämisprosessin jatkamisen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Ymmärrystä kehittämisprosessiin liittyvistä tai sitä sivuavista ilmiöistä voisi jatkossa syventää ja laajentaa haastattelemalla kriisi- ja poikkeusolojen hoitotyön opintoja eri koulutusvaiheissa suorittavia opiskelijoita