Oppimateriaalit viestintäkasvatuksessa

Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata opettajien käsityksiä viestintäkasvatuksen oppimateriaalien käytöstä ja laadusta. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeilla keväällä 1998. Kohderyhmänä oli suomalaisten peruskoulujen opettajat, joita oli mukana kyselyssä 587. Tutkimuksen ohjaajana toimi professori Tapio Varis. Kyselylomakkeita lähetettiin ala-asteen kouluille nimeämättömästi kaksi koulua kohden ja yläasteille neljä koulua kohden historian, äidinkielen, kuvaamataidon ja tietotekniikan opettajille. Koulut valittiin satunnaisotannalla Opetushallituksen koulurekisteristä. Kyselyyn vastasi 65,5 prosenttia lomakkeen saaneista opettajista. Tutkimuksen teoreettisessa osassa tarkastellaan oppimateriaalikysymyksiä etenkin niiden laadun arvioinnin näkökulmasta. Teoreettisen osan yhteenvetona esitellään oppimateriaalin arviointikriteerit, joita voidaan käyttää apuna oppimateriaalien laadinnassa ja valinnassa. Näitä kriteerejä ovat ajankohtaisuus ja luotettavuus, laaja-alaisuus ja kattavuus, saatavuus, kustannustekijät, uudelleenkäytön mahdollisuudet, käytettävyys, monimuotoisen aktiivisen oppimisprosessin ja yksilöllisen etenemisen mahdollistaminen sekä arviointia tukevat seikat. Tutkimuksen empiirisen osan tulokset tuotettiin tilastollisena kuvauksena frekvenssijakaumien, ryhmien välisten erojen ja muuttujien välisten yhteyksien testaamisen avulla. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että opettajien mielestä oppimateriaalien käyttöön ja valmistukseen liittyvää koulutusta pitäisi lisätä. Suurin osa opettajista ei tiennyt, mitä ja mistä viestintäkasvatuksen oppimateriaalia oli saatavilla. Opettajat olivat myös varsin epätietoisia käyttämiensä oppimateriaalien laadusta. Pääosa opettajista ei osannut määritellä, olivatko oppimateriaalit olleet laadukkaita vai eivät. Internetin käyttö oli vielä vaihtelevaa. Noin puolet opettajista ei ollut löytänyt Internetistä laadukasta oppimateriaalia ja noin kolmannes piti sitä helppokäyttöisenä. Opettajaryhmät poikkesivat toisistaan siten, että nuoret yläasteen aineenopettajat, etenkin äidinkielen, kuvaamataidon ja historian opettajat, valmistivat itse enemmän oppimateriaalia ja he myöskin olivat tietoisempia oppimateriaaleista. Myös viestintäkasvatukseen liittynyt koulutus ja aihekokonaisuuden arvostus selvästi vaikuttaa tietoisuuteen oppimateriaaleista ja niiden itsevalmistuksen määrään. Viestintäkasvatuksen ominaisluonne näkyy siinä, että opettajat käyttävät oppimateriaalina eniten erilaisia viestintävälineitä. Tutkimuksen tulosten mukaan näiden välineiden, myös digitaalisten, käyttö oli yhteydessä oppilaan aktiivista roolia korostaviin pedagogisiin ratkaisuihin. Asiasanat: oppimateriaalit, viestintäkasvatus, opettajatutkimus, peruskoul