NATUERLICHER ZWEITSPRACHERWERB - Eine Fallstudie zum Deutscherwerb zweier finnischsprachiger Kinder

Tutkimuksen aiheena oli tarkastella 4- ja 10- vuotiaiden suomalaislasten toisen kielen oppimista saksankielisessä ympäristössä erityisesti kolmella kielen osa-alueella: verbit, interrogaatio ja negaatio. Tarkoituksena oli tallentaa, missä järjestyksessä ja millä nopeudella tietyt lingvistiset elementit omaksutaan sekä kuvailla oppimisprosessia. Olennaisena tutkimuskohteena oli myös iän vaikutus kielen oppimisen lähtökohtiin. Toisena tavoitteena oli verrata suomalaislasten oppimistuloksia vastaavissa tutkimuksissa tarkkailtujen lasten kielen kehitykseen. Pääasiallisena vertailukohteena toimi Sascha Felixin 1978 julkaistu kirja ’Linguistische Untersuchungen zum natürlichen Zweitspracherwerb’ (München 1978), jossa on kuvailtu mm. kahden englantilaislapsen saksan kielen oppimista luonnollisissa olosuhteissa. Empiirinen tutkimus toteutettiin longitudinaalitutkimuksena, jolloin saatiin tietoa kielen yksittäisten struktuurien omaksumisesta tiettyinä ajankohtina. Koehenkilöiden kielen kehittymistä seurattiin 7-8 kuukauden ajan. Spontaania puhetta ja keskustelua saksankielisten henkilöiden kanssa tallennettiin 1-3 kertaa viikossa nauhoittamalla sekä muistiinpanojen avulla. Analyysi toteutettiin tallenteista saatavien esimerkkilauseiden ja keskustelujen avulla. Analyysin jälkeen verrattiin tuloksia vastaaviin tutkimuksiin ja tehtiin johtopäätökset kielen oppimiseen liittyvistä periaatteista. Keskeisimpinä lähteinä toimivat em. Felixin teosten lisäksi Henning Woden tutkimukset (mm. Learning a second language: an integrated view of language acquisition, Tübingen 1981), Els Oksaarin tuotanto, Tove Skutnabb-Kangas (Tvåspråkighet, Lund 1981), Stephen Krashen (mm. The Input Hypthesis: Issues and Implications, London 1985), Renate Zangl (Dynamische Muster in der sprachlichen Ontogenese), George Saunders (Bilingual Children, Clevedon 1988) sekä muu alan kirjallisuus. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että vertailun kohteena olleista neljästä lapsesta vanhin, kymmenvuotias Anna oppi nopeimmin tarkastellut saksan kielen rakenteet. Nelivuotias Olli oppi samat struktuurit keskimäärin kolme kuukautta myöhemmin, hitaimmin kaikista neljästä koehenkilöstä. Anna ja Olli oppivat samantapaisesti ja lähes samassa järjestyksessä tutkittujen osa-alueiden rakenteet, tosin yksilöllisiä eroja on havaittavissa mm. interrogatiivipronominien oppimisjärjestyksessä. Vertailu Felixin koehenkilöiden kanssa osoittaa, että rakenteiden oppiminen ja oppimisjärjestys osoittaa tiettyä säännönmukaisuutta poikkeavasta äidinkielestä ja ympäristöstä huolimatta. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että myönteisissä olosuhteissa lapset omaksuvat varsin nopeasti hyvän kielitaidon. Lisätutkimusten tehtäväksi jää osoittaa, onko tämän tutkimuksen tukema periaate: ’vanhemmat lapset oppivat nuorempia nopeammin’ yleistettävissä laajemmin kaikille kielen osa-alueille. Tutkittavaksi jää myös, ovatko sisäiset ja ulkoiset tekijät kuten kognitiivinen kypsyys, monipuolinen input sekä vahva motivaatio aina edistämässä vanhempien lasten kielen oppimista nuorempia enemmän, kuten tässä tutkimuksessa osoittautui. Tämäkään työ ei anna suoraa vastausta optimaalisesta kielen oppimisiästä. Tulevat tutkimukset osoittanevat, ylittääkö kymmenvuotias aina nuorempien sekä myös vanhempien lasten toisen kielen oppimiskyvyn luonnollisissa olosuhteissa