Teollisuustyöntekijöiden tuki- ja liikuntaelinkivut: esiintyminen, riskitekijät ja vaikutukset työkykyyn ja sairauspoissaolojen määrään

Useammalla kuin yhdellä anatomisella alueella esiintyvä tuki- ja liikuntaelinkipu on hyvin yleistä työikäisessä väestössä, ja kipualueiden määrän ja työkyvyttömyyden välillä on selvä yhteys. Monipaikkaiseen kipuun vaikuttavia työperäisiä fyysisiä ja psykososiaalisia tekijöitä sekä kivun vaikutusta teollisuustyöntekijöihin on kuitenkin tutkittu varsin vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on arvioida monipaikkaisen tuki- ja liikuntaelinkivun yleisyyttä, siihen vaikuttavia tekijöitä sekä kivun vaikutuksia työkykyyn ja sairauspoissaolojen määrään elintarviketeollisuuden työntekijöiden keskuudessa. Kyselytutkimus (Artikkelit I–III) tehtiin kaikille suuren suomalaisen elintarvikeyrityksen työntekijöille keväällä 2005 (N = 1201) ja keväällä 2009 (N = 1398). Kaikkiaan 734 työntekijää seurattiin vuodesta 2005 vuoteen 2009. Sairauspoissaolotiedot (Artikkeli IV) koottiin yrityksen sairauspoissaolorekisteristä, ja henkilötietorekisteristä koottiin lisäksi tiedot kaikkien työntekijöiden iästä, sukupuolesta ja sairauspoissaoloihin johtaneista diagnooseista vuosilta 2005–2008. Kyselyllä kerättiin tietoa monipaikkaisesta tuki- ja liikuntaelinkivusta (kipua esiintyi ainakin kahdella neljästä kehon alueesta), työperäisistä fyysisistä ja psykososiaalisista riskitekijöistä, muista fyysisistä ja psykososiaalisista riskitekijöistä, vapaa-ajan fyysisestä aktiivisuudesta ja painoindeksistä. Lisäksi työntekijät arvioivat kyselyssä senhetkistä työkykyään asteikolla 0–10, jossa ≤7 = heikko työkyky. Tutkimuksessa arvioitiin toisaalta työperäisiin riskitekijöihin liittyvää monipaikkaisen kivun riskiä, toisaalta monipaikkaiseen kipuun ja työperäisille riskitekijöille altistumiseeen liittyvää huonontuneen työkykyvyn riskiä niillä työntekijöillä, joiden työkyky oli hyvä vuonna 2005. Arvioinnissa käytettiin logistista regressioanalyysiä. Monipaikkaisen kivun (0–4 kipualuetta) sekä mistä tahansa syystä aiheutuneiden pitkien sairauspoissaolojen (≥ 4 päivää) ja tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuneiden sairauspoissaolojen välisten yhteyksien määrittelemiseen käytettiin yleistettyä lineaarista mallia negatiivisella binomijakaumaoletuksella. Työntekijöiden keski-ikä oli 40,95 vuotta ja ikähaarukka 20–66 vuotta. Vuoden 2009 tutkimukseen osallistuneista työntekijöistä 65 % oli naisia ja 71 % teollisuustyöntekijöitä. Noin 40 % oli ollut seuranta-aikana sairauslomalla (≥4 päivää) ainakin kerran tuki- ja liikuntaelinsairauden takia. Vuoden 2005 tutkimuksessa 56 %:lla ja vuoden 2009 tutkimuksessa 50 %:lla työtekijöistä oli kipua useammassa kuin yhdessä paikassa; kaikista työntekijöistä 40 % koki kipua useassa paikassa koko seurantajakson ajan. Monipaikkaisesta kivusta vuoden 2005 tutkimuksessa raportoineista työntekijöistä 69 % raportoi monipaikkaisesta kivusta myös vuoden 2009 tutkimuksessa. Jos työntekijä altistui vuoden 2005 tutkimuksessa fyysisille riskitekijöille, esim. biomekaanisille riskitekijöille, monipaikkaisen kivun todennäköisyys oli nelinkertainen vuoden 2009 tutkimuksessa. Myös psykososiaalisille riskitekijöille (tyytymättömyys työhön, huono yhteishenki ja heikot mahdollisuudet vaikuttaa työhön) altistuminen ennakoi selvästi monipaikkaista kipua jatkotutkimuksessa. Monipaikkainen kipu ensimmäisessä tutkimuksessa myös nosti heikentyneen työkyvyn todennäköisyyttä jatkotutkimuksessa riippumatta työntekijän iästä, sukupuolesta, ammattiluokasta, painoindeksistä ja vapaa-ajan fyysisestä aktiivisuudesta. Työperäisten riskitekijöiden erillisvaikutukset työkykyyn olivat kuitenkin hieman vähäisemmät kuin monipaikkaisen kivun. Monipaikkaisen kivun ja työympäristön ja työasentojen välillä oli yhdysvaikutus, siten että kipu ei liittynyt heikentyneeseen työkykyyn, jos työympäristö tai työskentelyasennot olivat huonot. Monipaikkaisella kivulla huomattiin myös olevan yhteys tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuviin sairauspoissaoloihin niin teollisuustyöntekijöillä kuin toimihenkilöilläkin. Toimihenkilöillä poissaolot aiheutuivat kuitenkin yleensä kahden tai kolmen alueen kivuista, kun työntekijöillä poissaoloon johti yhden tai kahden alueen kipu. Monipaikkainen tuki- ja liikuntaelinkipu on yleistä varsinkin teollisuustyöntekijöillä, ja fyysiset ja psykososiaaliset riskitekijät vaikuttavat kivun määrään selvästi. Biomekaanisille tai psykososiaalisille riskitekijöille altistuminen töissä ei kuitenkaan heikentänyt monipaikkaisen kivun alentamaa työkykyä. Monipaikkainen kipu lisää selvästi niin pitkien sairauslomien kuin tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvien sairauspoissaolojen todennäköisyyttä sekä teollisuustyöntekijöillä että toimihenkilöillä. Monipaikkaisen kivun taustalla olevat monet riskitekijät tulee ottaa huomioon, kun pyritään ehkäisemään siitä aiheutuvia vakavia seurauksia. Työterveyshuollossa kipupisteiden määrän laskeminen voi toimia yksinkertaisena toimenpiteenä, jonka avulla voidaan tunnistaa suurentuneen työkyvyttömyysriskin työntekijät.Musculoskeletal pain at multiple body sites is very common among working-age people and has been strongly linked to severe work disability. Little is known of the work-related physical and psychosocial factors contributing to multi-site pain and the consequences of multi-site pain among the industrial population. The overall aim of this study was to evaluate the occurrence of multi-site musculoskeletal pain, its determinants and consequences for work ability and sickness absences among food industry employees. A questionnaire survey (Studies I-III) was conducted among the entire personal of one of the leading food processing companies in Finland in spring 2005 (N = 1201) and spring 2009 (N = 1398). A total of 734 employees were followed from 2005 to 2009. Sickness absence data (Study IV) for this study was based on the companies’ sickness absence register. The information on age, gender and causes of sickness absence of all those employed in 2005-2008 was obtained through the personnel register. Information on multi-site musculoskeletal pain (pain in at least two anatomical areas out of four), physical and psychosocial work exposures, information on self-assessed work ability (current work ability on a scale from 0 to 10; < 7 = poor work ability), leisure-time physical activity, body mass index, and physical and psychosocial exposures was elicited by questionnaire. The risk of multi-site pain related to the single and combined effects of work exposures and the separate and combined effects of multi-site pain and work exposures on work ability at follow-up among subjects with good work ability at baseline were assessed by logistic regression. Generalized Linear Models (GLM) with negative binomial distribution assumption was used to determine associations between the occurrence of multi-site pain (0- 4 pain sites) and long-term sickness absence (≥4 days) due to any medical reason and sickness absence spells and days due to any musculoskeletal diagnosis (MSD). The mean age of the employees was 40.95 years, ranging from 20-66 years. Of the employees who participated in the follow-up study, 65% were female and 71% were involved in blue-collar occupations. About 40% had sickness absence spells (≥4 days) at least once due to MSD. At baseline, 56% had pain at more than one site, and 50% at 4-year follow-up. Forty percent of all employees had multi-site pain throughout follow-up. Among those with multi-site pain at baseline, 69% had multi-site pain at follow-up. Physical factors including biomechanical factors at baseline increased the risk of multi-site pain at follow-up by more than 4-folds. Psychosocial factors (low job satisfaction, poor team spirit and poor opportunities to exert influence at work) also strongly predicted multi-site pain at follow-up. Multi-site pain at baseline increased the risk of poor work ability at follow-up, allowing for age, gender, occupational class, body mass index and leisure-time physical activity. The separate effects of the work exposures on work ability were somewhat smaller than those of multi-site pain. Multi-site pain had an interactive effect with work environment and awkward postures, such that no association of multi-site pain with poor work ability was seen when work environment was poor or awkward postures present. Multi-site pain was associated with long-term sickness absence spells and days due to MSD. The associations of MSP with long-term sickness absence spells and days due to MSD were found to be strong among both blue-collar and white-collar employees. However, a threshold in the rate ratios was found between two-site and three-site pain, whereas in blue-collar employees the threshold was rather between one-site and two-site pain. Musculoskeletal pain at multiple sites is a common and persistent phenomenon among industrial workers. Physical and psychosocial factors contribute significantly to multi-site pain. The decline in work ability connected with multi-site pain was not modified by biomechanical or psychosocial exposure at work. Multi-site pain also strongly predicted long-term sickness absence spells and days due to musculoskeletal diagnosis among both white- and blue-collar employees. The occurrence and the impact of multi-site musculoskeletal pain suggest that the prevention of severe occupational outcomes for this group must have a wide focus. Counting the number of concurrent pain sites can serve as a simple method to screen for workers with high risk of work disability in e.g., occupational health care