Minäkuvan muutos päihderiippuvuudesta toipumisessa. Tutkimus yhteisöllisestä päihdekuntoutuksesta

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää päihderiippuvuudesta toipuvan minäkuvan muutosta. Haastatteluaineisto koostuu kymmenen asiakkaan haastatteluista, jotka on tehty vuoden mittaisen yhteisökuntoutuksen alussa ja lopussa sekä noin puolitoista - kaksi vuotta kuntoutuksesta lähdön jälkeen. Kaksi ensimmäistä haastattelua ovat teemahaastatteluja ja kolmas haastattelu on narratiivinen. Yhteisöllinen kuntoutusmalli tarkoittaa, että koko yhteisöä käytetään tietoisesti muutosta eteenpäin vievänä tekijänä ja vertaisryhmän merkitys on suuri. Yhteisössä keskeisenä toipumisen mallina on 12 askeleen ohjelma ja kuntoutuksessa olevat ovat sitoutuneet säännöllisiin itsehoitoryhmissä (AA ja NA) käynteihin. Tutkimuksessa on käytetty Rom Harrén teoriaa psykologisesta avaruudesta. Analyysin tuloksena minäkuva näyttää muuttuneen joustavammaksi ja suhtautuminen muihin ihmisiin on muuttunut. Muita ihmisiä ei enää koeta uhkana vaan voimavarana, omaan itseen suhtaudutaan lempeämmin ja haastateltavat hahmottavat ja tulkitsevat omia mahdollisuuksiaan uudella tavalla. Osalla haastateltavista oli lapsia mukana kuntoutuksessa ja merkittävänä tekijänä toipumisessa näyttäytyy vanhemmuus. Vanhemmuuden identiteetti vahvistuu ja selkiytyy kaikilla haastateltavilla. Huolenpitosuhde lapseen muuttuu voimavarasuhteeksi ja lapsi tuo toipumiseen siinä tarvittavaa haastetta. Kokemus yhteisöstä kuntoutuskontekstina on yksilöllinen. Yhtäältä yhteisössä muodostuu ystävyyssuhteita, jotka perustuvat uudenlaiseen luottamukseen toiseen ihmiseen ja toisaalta yhteisössä eläminen koettiin rankkana ja vaativana. Yhteisö toimii sosiaalisena peilinä, joka kuntoutuksen aikana määrittää elämisen tapaa ja yksilö omaksuu ja muokkaa tätä mallia omalla persoonallisella tavallaan. Kuntoutuksesta lähdön jälkeen jokainen toteuttaa omaa tapaansa elää ja muokkaa kuntoutusyhteisön tarjoamaa elämisen mallia omannäköisekseen. Haastatteluista on hahmotettavissa selviytymistarinoita, tasapainoilutarinoita ja kasvutarina. Selviytymistarinoissa haastateltava kokee selviytyneensä vaikeuksien kautta voittoon ja tasapainoilutarinoissa haastateltava tasapainoilee monien elämän vaatimusten keskellä. Kasvutarinassa haastateltava kääntää kokemuksen päihteiden käytöstä voimavaraksi. Suhtautuminen 12 askeleen tarjoamaan addiktin identiteettiin on muuttunut. Osa haastateltavista sitoutuu edelleen tiukasti kuntoutusmallin tarjoamaan toipuvan addiktin identiteettiin ja osa on liukunut tästä identiteetistä kauemmas. Toipuvan addiktin identiteettiin sitoutuneet käyvät säännöllisesti itsehoitoryhmissä ja näkevät täysin päihteettömän elämäntavan ainoana mahdollisena itselleen. Heidän sosiaalinen verkostonsa muodostuu lähes yksinomaan toipuvista addikteista. Osa haastateltavista ei käy itsehoitoryhmissä, mutta kokee päihteettömyyden ainoana vaihtoehtona. Osa haastateltavista käyttää jonkin verran alkoholia eikä koe sen haittaavan elämää. He tunnistavat taustalla olevan pelon paluusta addiktiiviseen päihteiden käyttöön, mutta kokevat nykytilanteen omana valintanaan, eivätkä retkahduksena. Heidän sosiaalisessa verkostossaan ei ole toipuvia addikteja ja he kokevat oman päihteiden käyttönsä ja kanssakäymisen NA- ja AA-yhteisöön yhteensopimattomina.In my research I approach the phenomenon of recovery from substance abuse by looking at it as a change in self-concept. The central research question is how self-concept changes during the process of recovery from substance abuse. My aim is to shed light on the human experience of recovery in a therapeutic community. The research data consists of thematic client interviews done both in the beginning of a year long treatment and in the end of the treatment. The data also includes narrative interviews done between one to two years after treatment. I have analysed the first two interviews via three themes (the change in self-concept, community, parenthood) and through discourse analysis. The third interviews I have analysed with a narrative method and examined the different narratives life after treatment is displayed with, and examined how clients have worked up the addict identity they had been introduced to by the treatment model. I have applied Rom Harre's theory on psychological space in my research. Recovery is seen as a process that takes place in a social community, where a client gradually adopts the social heritage and culture of the community, and adapts his own way of thinking and behaviour in a personal way before he makes his insights public to others. By self-concept in my research I mean a person's belief system about himself. This belief system is affected by the person's life experience, his interpretations, the personal and social identity he has adopted, and the social feedback he receives. By analysing the change in self-concept, there were some individual and some common elements that could be found. In general, the interviewees had become more open to other people after treatment. Other people were no longer a threat but had become a resource. For some interviewees the change in identity was emphasized in the area of personal identity, and for others both in personal and social identity. All in all the interviewees' self-concepts had become more flexible, which enabled a gentler outlook towards themselves as well as other people. In analysing the experience in therapeutic community, it became evident that the interviewees had experienced the community in very individual ways. On one hand people had formed emotional relationships with other people and experienced trust and affection in the community. On the other hand they had experienced mockery and exercise of power. Still, feedback from others and firmness in the community were experienced as helpful elements for the individual. Therapeutic community can be seen as a social playfield where a person can practice social interaction, and/or the community can be seen as a context where it is possible for an individual to find his personal identity. Some of the interviewees had children: some children were staying with their parents in the community, some were in custody or in care elsewhere. The parent identity strengthened with all parent interviewees, which clearly supported recovery and challenged them to the process of life change. I found three different stories in the narrative interviews: a managing story, a balancing story and a growth story. The core of a managing story is that one has found one's way through difficulties. In a balancing story one has a lot of pressure from outside and inside and he has to balance with all that. In a growth story one saw one's past experiences as a resource in the present. After treatment the interviewees had made different decisions about addict identity. Some held on to and some slipped away from the firm addict identity. The former wanted to live their life without any kind of substance use, though some of them had relapsed. The latter moved away from the 12 step program addict identity and were more flexible towards substance use