Shadow Dynasties. Politics of Memory and Emotions in Pakistani Women's Life-Writing

Tutkimus käsittelee kolmen pakistanilaisen naisen omaelämäkerrallisia tekstejä jälkikoloniaalisesta, materialistis-feministisestä teoreettisesta näkökulmasta. Se kartoittaa naisten tapoja kirjoittaa uudelleen Pakistanin poliittista historiaa, ajoittaa sen merkkihetkiä ja niiden vaihtoehtoisia varjotapahtumia, joita yksi tutkittavista, Sara Suleri, kutsuu varjodynastioiksi. Paikoitellen varjotapahtumat johtavat karnevalistiseen kuvaukseen yksityisistä aisti-iloista, mutta ne voivat myös tuottaa strategisia muistinmenetyksiä ja hiljaisuuksia. Tutkimustekstien kriittisimmät ajanjaksot ovat vuoden 1971 Bangladeshin itsenäistymisen jälkeinen kansallinen kriisitila ja vuosien 1977-88 Zia ul-Haqin sotilasdiktatuurin aika. Bangladeshin sotaan liittyy aktiivisen vastarinnan, häpeän ja elämää suojelevan hiljaisuuden momentteja. Episodi kiteytyy vereksi ja lihaksi bengalilaissyntyisen Begum Shaista Ikramullah n kieltäytymisessä kirjoittaa koko sodasta ja sitä seuraavassa kahden vuosikymmenen kirjallisessa tauossa. Vuodet 1977-88 olivat Benazir Bhutton vankilatuomioiden, maastapaon ja maanalaisen poliittisen toiminnan yliopisto, mutta jakso synnytti myös maan ensimmäisen valtakunnallisen naisliikkeen protestina naisia sortavaa islamilaista lainsäädäntöä vastaan. Benazir Bhutton henkilöhahmossa tiivistyi maan feministien tulevaisuuden toivo, mutta hän ei valtaan päästyään saavuttanut naisliikkeen esittämiä tavoitteita. Tutkittavat kolme naista eivät pelkästään kuvaa kansallisia kriisejä ja ääritilanteita, vaan kutsuvat lukijansa osallistumaan Pakistanin ylemmän keskiluokan ja eliitin arkeen. Heille yliopistokoulutus ja julkinen ura eivät ole olleet pitkän taistelun lopputulos, vaan jotain, jota heidän luokka-asemansa on mahdollistanut ja jopa jotain, jota heiltä on odotettu. Työ johdattelee lukijansa naisten vallan käytäville politiikassa ja yliopistomaailmassa, mutta samalla muistuttaa tekstien toisista , suuresta pakistanilaisesta nais- ja miesenemmistöstä, jotka eivät kirjoita omaelämäkertoja. Millaisia luokka- ja sukupuoliulottuvuuksia luku- ja kirjoitustaidolla, koulutuksella ja kirjallisella toiminnalla on jälkikoloniaalisessa Pakistanin kansallisvaltiossa? Kenelle tutkimani tekstit ovat tärkeitä samastumisen ja voimistamisen lähteitä? Mikä on tekstien materiaalinen konteksti ja millaista elämää ne ovat eläneet toisten käsissä julkaisunsa jälkeen? Mitkä ovat itse tekstien varjodynastiat? Muistin ja tunteiden politiikka viittaa odotusten ja pettymysten, toivon ja epätoivon väliseen dialektiikkaan, jota on havaittavissa kaikissa poliittisissa kulttuureissa. Omaelämäkerrallisissa teksteissä poliittisuus on jotain vapaasti luettavissa ja tulkittavissa olevaa: lukija voi päättää osallistumisensa tason ja intensiteetin. Lukukokemus on kohtaaminen, jolla voi olla laajojakin eettisiä ja maailmanpoliittisia seurauksia. Henkilöhistorian lisäksi omaelämäkertoja voi pitää kutsuina opiskelemaan tekstien poliittista, kulttuurista ja historiallista kontekstia. Metodologiset valinnat pohjautuvat mm. Edward Saidin ajatukseen kontrapunktisesta luennasta ja Teresa de Lauretisin feministisen uudelleenkirjoittamisen ehdotukseen. Kontrapunktien etsiminen merkitsee pakistanilaisten naisten tekstien lukemista yhdessä ja ristiin esimerkiksi muiden eteläaasialaisten tai muslimimaiden naiskirjailijoiden kanssa, maailman tuomista sisään yhteen kansalliseen kontekstiin. Feministinen uudelleenkirjoitus merkitsee globaalien ja paikallisten valtarakenteiden kriittistä tarkastelua niiden sisältä. Se avaa myös mahdollisuuden fiktiivisten ilmaisumuotojen sisällyttämiseen tutkimustekstiin. Työ kutsuu pohtimaan feministitutkijan osallisuutta ja toimijuutta toisten naisten omaelämäkertojen ja kulttuurien varjostajana. Fiktiivisten tyylikeinojen käyttö ei ole vain esteettinen valinta, vaan pyrkimys antaa sanoja kokemuksille ja tunteille, joita on vaikea tavoittaa akateemisen kirjoittamisen konventioiden kautta.The study explores three Pakistani women's life-writing from a postcolonial, materialist-feminist theoretical perspective. It maps women's ways to rewrite the country's political history and to locate its key episodes and their counterpoints, or what one of the researched, Sara Suleri, calls shadow dynasties, in historical time. In other words, the three women do not only portray national triumphs, crises and emergencies but invite the readers to participate in the everyday life of the Pakistani political élite and upper middle class. The study invites its readers to enter the corridors of women's power in politics and academic life, but it also reminds them of the texts' "others", the great majority of Pakistani women and men who do not publish autobiographical texts. In other words, what kinds of gender and class dimensions do literacy, education and literary activities have in the postcolonial Islamic Republic of Pakistan? What are the texts' shadow dynasties? Methodologically, I rely on Edward Said's idea of contrapuntal reading and Teresa de Lauretis' strategic suggestion for feminist rewriting. The study looks for counterpoints to the women's texts from women writers in other Muslim countries and South Asia and thus attempts to bring the world into a local, national context. Feminist rewriting means the analysis of global and local power relations from the inside. The study narrates the feminist researcher's postcolonial complicity and agency in front of other women's life-writing from other cultural spheres. What kinds of global and local political effects can a cross-cultural study of life-writing have in the present conjuncture