Sopeutumattomien erityisluokkaopetus - konfliktisimulaattoriko?

Kysessä on etnografinen tapaustutkimus, jossa kuvataan ESY-opetukseen (aiemmin tarkkailuluokkaopetus) liittyviä arkipäivän tapahtumia ESY-opettajan näkökulmasta katsottuna. Siinä kuvataan oppilaita ja heidän perhetaustojaan eli sitä kohdejoukkoa, jonka kanssa erityisopettaja toimii ammattiinsa liittyvissä työtilanteissa. Tutkimukseen kuului 53 ala-asteikäistä (1.-6.) ESY-luokan oppilasta. Aineistoa kerättiin vuosina 1988-1997. ESY-opetukseen liittyvien käytännön tilanteiden kuvaus rakentuu niistä vaiheista, jotka käydään läpi sillä aikavälillä, kun oppilas tulee ESY-luokalle ja mahdollisesti muutaman kuntoutusvuoden jälkeen siirretään virallisella päätöksellä takaisin yleisopetukseen. Varsinaista opetuksessa tapahtuvaa kasvatus- ja oppimisprosessia esitellään viiden oppimisteoreettisen lähestymistavan avulla. ESY-oppilaan tukemisessa toteutetaan kasvatuksellisen kuntoutuksen periaatteita. Opetuksessa korostuu opettajan ja oppilaan vanhempien välinen tiivis yhteistyö. Säännöllisesti toteutuvan yhteydenpidon avulla opettaja saa kokonaiskäsityksen oppilaan elämänkokemuksista ja kasvuympäristöistä. Tällaisella tiedolla on ratkaiseva merkitys ESY-opettajan toteuttamalle kasvatustyölle. ESY-opetuksessa toteutettavan työtavan, jossa parhaassa tapauksessa vanhemmat ja opettaja vuorovaikutteisesti suunnittelevat lapsen kasvatukseen ja opetukseen liittyviä asioita, on tarkoitus rohkaista vanhempia osallistumaan ja antamaan tärkeä asiantuntijaosuutensa lapsensa kasvun tukemiseen. Aikuisten välisen yhteistyön kautta syntyneen tuttuuden ja luottamuksen avulla on tuloksellista selvittää vaikeitakin oppilaaseen liittyviä pulmatilanteita. Lapselle ja hänen kehitykselleen on merkityksellistä myös se, että opettajan ja hänen vanhempiensa yhteinen sitoutuminen on selkeästi ulospäin nähtävissä. Kirjallisesti laadittavan oppilaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS) laatiminen luo perustan vanhempien, oppilaan ja opettajan sitoutumiselle. Joissakin tapauksissa pelkkä ESY-opettajan ja vanhempien antama tuki ei riitä ESY-oppilaan kuntouttamiseksi, vaan avuksi tarvitaan koulun ja kodin ulkopuolisia erityispalveluja (esim. sosiaalitoimi, perheneuvola, terveystoimi). ESY-opettajan tehtäviin kuuluu esitellä vanhemmille mahdollisia tukipalveluja ja ehdottaa niiden käyttöön ottoa ko. lapsen auttamiseksi. Tavoitteena pidetään sitä, että kaikki ESY-oppilaan asioissa mukana olevat aikuiset (vanhemmat, erityisopettajat ja yleisopetuksen opettajat, koulunkäyntiavustajat ja muut eri tukitahoja edustavat työntekijät) tapaisivat säännöllisesti yhteisissä keskustelutilaisuuksissa, joissa suunnitellaan tukitoimien järjestämistä ja eri osapuolien vastuulle kuuluvaa tehtäväjakoa. Tästä laaditaan kirjallinen suunnitelma, johon jokainen osallistuja pyrkii henkilökohtaisesti sitoutumaan. Näin toimittaessa on tavoitteena taata moniammatillinen, perhekeskeinen yhteistyö ja tuettavan lapsen kokonaisvaltainen kuntouttaminen. Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että ESY-opetuksessa toteutetun oppilaan kokonaisvaltaisen tukemisen ja sen edistymisen laatuun olivat yhteydessä oppilaan lapsuudenaikaiset luottamussuhteet läheisiin aikuisiin ja lähikasvattajien toteuttaman lapsen kasvatuksen johdonmukaisuus. Toisaalta ratkaiseva osuus oli myös sillä, kuinka paljon ja millä tavoin oppilaan lähikasvattajat osallistuivat muiden tukitahojen kanssa tehtävään moniammatilliseen, perhekeskeiseen yhteistyöhön. Lisäksi oli nähtävissä se, että moniammatillisessa yhteistyössä onnistuttiin paremmin, jos oppilaan kuntoutukseen (lääkinnällinen, sosiaalinen) osallistuvien työntekijöiden ja ESY-opettajan välinen yhteydenpito oli säännöllistä, asiallisen avointa ja jatkuvaa. Edellä esille nostettuihin haasteisiin vastaamiseksi tässä tutkimuksessa esitetään resurssien lisäämistä pienten lasten vanhempien ohjaustyöhön, jonka avulla jaettaisiin tietoa lapsen varhaiskehitykseen ja kasvatukseen liittyvistä asioista ja joka voisi toteutua ongelmia ennalta ehkäisevästi terveydenhuoltoon kuuluvan neuvolatoiminnan yhteydessä. Lisäksi moniammatilliseen yhteistyöhön toivotaan selkeää ja kaikkia sidosryhmiä (koulu-, sosiaali- ja terveystoimi) yhdistävää valtakunnallista ohjeistusta, jotta työntekijöillä olisi käytännön tasolla tiedossa vastuukysymyksiä ja tiedonsiirtoa koskevat yhteiset pelisäännöt, joiden mukaan voitaisiin toimia tavoitteena lapsen kokonaisvaltainen tukeminen. Lisäksi eri ammattialoja edustavien henkilöiden olisi hyvä saada lisäohjausta ja -koulutusta erilaisista yhteistyömalleista moniammatillisen, perhekeskeisen yhteistyön toteuttamista varten. Tutkijan mielestä työntekijöiden työnjakoa selventäisi ja helpottaisi, jos heillä olisi enemmän tietoa toistensa työkentästä ja siellä vallitsevista käytäntiestä, jotta kuntoutettava lapsi/nuori saisi mahdollisimman kokonaisvaltaista ja tehokasta aikuisten antamaa tukea ongelmaansa. Tutkimusten avulla tulisi eri sidosryhmiä edustavien käytännön työntekijöiden äänet saada kuuluviin siitä, mitkä seikat heidän mielestään hidastavat tai estävät lapsen tai nuoren erityistuen piiriin pääsyä. Opettaja-tutkija esittää kuntoutuskäsitteen ja sen osa-alueiden (lääkinnällinen, sosiaalinen, kasvatuksellinen, ammatillinen) selkiyttämistä ja esille nostamista eri sidosryhmiä koskevassa lainsäädännössä. Sen avulla korostuisi - kaikkia kuntoutuksen osa-alueita yhtenäisesti koskeva - kokonaisvaltaisen kuntoutuksen tarpeellisuus lapsia ja nuoria tuettaessa sekä kuntotuksen eri osa-alueiden välisen yhteistyön välttämättömyys ja jatkuvuus.This dissertation describes the teaching of a class of children with emotional or behavioural disorders (EBD), seen from teacher's viewpoint. The presentation serves as an example of rehabilitation of EBD children with the help of special classes designed for these children. EBD primary school pupils (N=53), in two observation classes in a designated city in Finland (about 35 000 inhabitants), served as the target group for the study. They were fulfilling their compulsory schooling requirement in 1988-97. This type of ethnographic case study research describes everyday events in the activities of an EBD class. The very learning and upbringing process is described with the help of five different "orientations to learning" approaches. Describtion of the practical situations is based on the different stages the pupil passes through from the time s/he joins the EBD class until s/he, possibly after a few years of rehabilitation, is transferred from the EBD class back to a normal class. Support for the student is given according to the principles of pedagogical rehabilitation. The field material was collected with structured or unstructured written questionnaires and thematic interviews. Data were also collected from health charts, statements by psychologists and MDs and from criminal registers. Descriptions of the everyday events in the EBD classes were gathered by two teachers of the classes from diary notes. These were supplemented by the observation diary kept by the reseacher, serving as an EBD classroom teacher, covering a span of about ten years. The academic approach is qualitative, but has been supported with frequency and percentage calculation of different themes. The education of EBD pupils is hampered by their restlessness and conflicting, often aggressive, attitude to other people. Often, the domestic background of such children reveals extensive problems. The economic risk factors in their families did not explain the divergent behaviour of these children as poignantly as did the social risk factors. Of the total number of EBD pupils (N=53, 22 were successfully transferred back to a normal class. The progress of the comprehensive support applied to the EBD students was most significantly slowed down by the following factors: 1) the distrusting relationship that developed between the child and adult during the pupil's childhood, 2) the incoherent methods of upbringing and teaching applied by the pupil's parents, 3) the lacking ability of the parents to perceive their children's problems and their unwillingness to participate in multi-professional co-operation, and 4) the lacking contacts between the pupil's teacher and the cloced or open psychiatric treatment in this multi-professional co-operation, along with the appeals for professional secrecy during the treatment of the pupil. On the basis of the results of this study one can recommend that more resources be allotted for the guidance of parents of small children. Such guidance could be given pre-emptively in connection with the guiding activities related to normal health care. In additon, there is need for more explicit national directives for multi-professional co-operation, in order to unify different administrative disciplines. Such directives would give employees common rules for the communication and distribution of responsibility on a practical level. They should be employed with the aim of giving children comprehensive support and rehabilitation.Research Centre for Vocational Education - Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskesku