Clinical Features and Outcome of Primary Sjögren´s Syndrome

Sjögrenin syndrooman tunnusomaiset oireet ovat silmien ja suun limakalvojen kuivumisoireet. Tauti voi esiintyä itsenäisenä (primaarinen Sjögrenin syndrooma) tai liittyneenä muihin autoimmuunisairauksiin, tavallisimmin nivelreumaan (sekundaarinen Sjögrenin syndrooma). Sjögrenin syndrooma on monimuotoinen sairaus, joka voi aiheuttaa yleistä väsymystä ja oireita useista eri elimistä, kuten nivelistä, munuaisista, keuhkoista, imusolmukkeista tai hermostosta. Väitöskirjatyössä selvitettiin limakalvojen kuivumisoireista kärsivien ja primaarista Sjögrenin syndroomaa sairastavien pitkäaikaisennustetta. Lisäksi tutkittiin munuaislöydösten esiintyvyyttä ja riskitekijöitä primaarisessa Sjögrenin syndroomassa sekä yhden tulehduksen välittäjäaineen (plasman interleukiini-6:n) pitoisuuksien ja tämän välittäjäaineen genetiikan yhteyksiä Sjögrenin syndrooman ilmentymiin. Limakalvojen kuivumisoireita voi esiintyä muun muassa normaaliin ikääntymiseen ja monien lääkkeiden käyttöön liittyen. Limakalvojen kuivumisoireiden ennusteesta on ollut niukasti aikaisempaa tutkimustietoa. Väitöskirjatutkimuksessa todettiin, että kolmasosalle limakalvojen kuivumisoireista kärsivistä henkilöistä oli kehittynyt Sjögrenin syndrooma 11 vuoden seuranta-aikana. Tätä kehitystä ennakoivat korkea ikä sekä laboratoriolöydöksistä tumavasta-aineiden esiintyminen ja korkea seerumin immunoglobuliini G:n ja beeta-2-mikroglobuliinin pitoisuus. Näiden tekijöiden esiintyminen limakalvojen kuivumisoireista kärsivillä potilailla voi näin ollen helpottaa lääkäriä tunnistamaan Sjögrenin syndrooman. Toisaalta limakalvojen kuivumisoireiden esiintyminen ei aina merkinnyt Sjögrenin syndrooman kehittymistä, joten taudin diagnoosin tulee tyypillisten oireiden lisäksi perustua myös lääkärin havaitsemaan kyynel- ja syljenerityksen häiriöön. Aiemmat tiedot munuaislöydösten esiintyvyydestä primaarisessa Sjögrenin syndroomassa ovat olleet jossain määrin ristiriitaisia. Väitöskirjatyössä tutkittiin munuaisten piilevän happamoimiskyvyn häiriön esiintyvyyttä Sjögrenin syndroomaa sairastavilla ammoniumkloridirasituskokeen avulla. Häiriö todettiin peräti kolmasosalla tutkituista. Koska munuaisten happamoimiskyvyn häiriötä hoitamalla voidaan välttyä munuaisten vajaatoiminnalta, olisi ainakin niiltä Sjögrenin syndroomaa sairastavilta, joilla on siihen viittaavia oireita ja löydöksiä, syytä määrittää veren ja virtsan happamuusolosuhteet tämän tilan toteamiseksi ja tarvittaessa hoidon käynnistämiseksi. Kuten jo aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, myös tässä väitöskirjatyössä todettiin primaarista Sjögrenin syndroomaa sairastavilla samanikäiseen vertailuväestöön nähden pitkäaikaisseurannassa lisääntynyt riski sairastua imusolmukekasvaimiin. Sjögrenin syndrooman aiheuttaja on tuntematon. Tiedetään, että sen syntymekanismissa ovat osallisena muun muassa erilaiset tulehduksen välittäjäaineet. Plasmassa esiintyvän tulehduksen välittäjäaineen, interleukiini-6:n, pitoisuudet olivat Sjögrenin syndroomaa sairastavilla geneettisesti säädellyt toisin kuin verenluovuttajaverrokeilla. Uutena havaintona todettiin, että tämän tulehduksen välittäjäaineen plasmapitoisuudet olivat yhteydessä huulisylkirauhasmuutosten vaikeusasteeseen ja keliakian, keuhko- tai ääreishermoston löydösten, mutta ei sen sijaan munuaislöydösten esiintymiseen Sjögrenin syndroomassa. Näillä havainnoilla saattaa olla merkitystä Sjögrenin syndrooman ennustetta ja hoitovastetta arvioitaessa, mutta tulokset vaativat tuekseen muita tutkimuksia.Dryness of eyes and mouth (sicca symptoms) are the most characteristic features of Sjögren´s syndrome (SS). In the present studies the long-term outcome of patients with sicca symptoms and of patients with primary Sjögren´s syndrome (pSS) was assessed. The occurrence of renal involvement in pSS and the factors predictive of it, were investigated. Further, interleukin-6 (IL-6) plasma levels and the gene polymorphism of IL-6 and their possible association with clinical features of pSS were examined. Approximately one third of subjects with sicca symptoms developed SS after a median follow-up time of 11 years. Factors which could predict the development of clinical SS in patients with sicca symptoms were: high age, positive anti-nuclear antibodies, elevated levels of serum IgG and serum beta-2 microglobulin. Factors identified as suggestive for a diagnosis of pSS among patients with sicca symptoms might aid in recognising this condition in clinical work. On the other hand, the fact that only a third of patients with subjective sicca symptoms developed SS during follow-up underlines the value of objective findings and careful diagnostic procedures. The data on the prevalence of renal involvement in patients with pSS have been somewhat contradictory. The present study is the largest series published hitherto in which the occurrence of distal renal tubular acidosis (dRTA) in pSS has been investigated by ammonium chloride loading tests. The frequency of dRTA was confirmed to lie around 30%. To recognise the frequently encountered dRTA, concomitant analysis of acid-base balance and of the urinary pH should be considered at least in the presence of suggestive clinical findings in pSS patients. As in previous studies, the risk of non-Hodgkin lymphoma in this cohort of pSS patients was increased. The etiology of pSS is unknown. Several cytokines have been proposed to be involved in its pathogenesis. The IL-6 plasma levels were genetically regulated in pSS patients but not in healthy controls. IL-6 was found to be associated with specific clinical manifestations of pSS such as the histological grade in labial salivary gland biopsies, associated celiac disease, pulmonary or peripheral nervous system manifestations but not with renal manifestations