EI JÄTEVEDENPUHDISTAMOA MINUN TAKAPIHALLENI Jätevedenpuhdistuksen päätöksenteko, päätäntäprosessit ja julkinen keskustelu Espoossa historiassa, nyt ja tulevaisuudessa

Kirjan “EI JÄTEVEDENPUHDISTAMOA MINUN TAKAPIHALLENI – Jätevedenpuhdistuksen päätöksenteko, päätäntäprosessit ja julkinen keskustelu Espoossa historiassa, nyt ja tulevaisuudessa” ovat kirjoittaneet dosentti Petri Juuti ja DI Riikka Rajala Tampereen yliopistosta. Tämän tutkimuksen pääkysymyksiä ovat: - Miksi Espoossa tehdään ylikunnallista yhteistyötä jätevesienpuhdistuksessa? - Miksi Suomenojalla puhdistetaan naapurikuntien jätevesiä? - Miten jätevesien puhdistusyhteistyö on alkanut ja muuttunut vuosien varrella? - Miksi jätevesien puhdistaminen on keskitetty vain yhteen puhdistamoon? - Millaisia polkuriippuvuuksia kehityksestä löytyy? Mikä on niiden merkitys suunniteltaessa tulevaisuutta? Tutkimusaihe on hyvin ajankohtainen Espoon Suomenojan ja kalliopuhdistamohankkeen ympärillä käytävän julkisen keskustelun vuoksi. Nyt tehtävät jätevesiratkaisut sitovat tulevaisuutta useiksi kymmeniksi vuosiksi eteenpäin. Asia herättää kiihkeitäkin tunteita tekniikan historiasta tunnetun periaatteen mukaisesti: uutta ja vierasta vastustetaan, varsinkin jos se liittyy uuteen tekniikkaan. Erityisesti silloin esiintyy vastustusta, jos uusi ratkaisu olisi otettava itse käyttöön ja jos jokin ratkaisu tulee välittömästi omaan asuin- tai elämyspiiriin. Asia on kiteytetty lainalaisuudeksi termillä NIMBY - ei minun takapihalleni. Olivatpakeskustelua synnyttäneet syyt sitten mitä tahansa, varmaa on, että kenen takapihalle puhdistamo aikanaan nouseekin, niin siihen se jää useammaksi kymmeneksi vuodeksi - ellei jopa vuosisadaksi.