Elephant in the classroom: Design teachers' perceptions of sustainability and their implementations of it in bachelor level design education

Kestävän kehityksen sisällyttäminen kaikkeen toimintaan on ajankohtaisempaa kuin koskaan ennen. YK:n vuonna 2015 julkaiseman Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden soveltaminen etenee kansainvälisellä sekä kansallisella tasolla. Aika ilmaston keskilämpötilan nousun rajoittamiseen 1,5 celsiusasteen tasolle alkaa käymään asiantuntijoiden mukaan vähiin. Teollistumisen myötä syntynyt muotoilu on ala, joka on suurimman osan historiastaan perustunut materiaalien hyväksikäyttöön ja muokkaamiseen. Luonnonvarojen ehtyessä ihmiskunnalta edellytetään yhä radikaalimpia ja laajempia muutoksia raaka-aineiden kulutuksessa ja käytössä. Näin ollen muotoilulla on merkittävä rooli paremman tulevaisuuden muovaamisessa. Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena on edesauttaa muotoilualan kehitystä kohti kestävämpää tulevaisuutta. Tässä tutkimuksessa keskitytään suomalaiseen muotoilukoulutukseen ja katsotaan, miten kestävä kehitys ilmenee siinä.Tutkimuskohteina oli pääasiallisesti muotoiluopettajat Aalto-yliopistosta sekä Metropolia Ammattikorkeakoulusta.. Ornamon selvityksen mukaan 42,4% ammattiaan harjoittavista muotoilijoista työskentelee pelkän alemman korkeakoulututkinnon pohjalta, minkä takia tutkimus rajattiin koskemaan tätä koulutustasoa. Monialaisia tutkimuksia yhdistäen muotoilua, pedagogiikkaa sekä kestävää kehitystä ei ole juurikaan tehty Suomessa. Tutkimuksessa syvähaastateltiin muotoiluopettajia syksyllä 2018, minkä jälkeen aineistoa analysoitiin fenomenografisella tutkimusotteella sekä diskurssianalyysin avulla. Myös muotoiluopiskelijoille tehtiin pienimuotoinen kysely. Tämän tarkoituksena oli testata tutkimuksen kysymyksenasettelun validiutta. Tutkimuksesta ilmenee, että muotoiluopettajien käsitykset kestävästä kehityksestä olivat tasoltaan ja laadultaan vaihtelevia. Kestävän kehityksen opetuksen koettiin jäävän usein pinnalliseksi sekä vaihtelevan kurssi- ja opettajakohtaisesti. Tarkasteltaessa, mitkä tekijät mahdollisesti vaikuttavat tähän asiantilaan, diskurssianalyysin avulla oli havaittavissa, että kysymys ei niinkään ollut siitä, mitä opetuksessa löytyi vaan siitä, mitä sieltä puuttui. Muotoiluopettajien substanssiosaaminen oli korkealla tasolla ja suhtautuminen opiskelijoihin välittyi haastatteluista. Heidän ammatillinen narratiivinsa muotoilusta oli selkeä ja yhtenäinen, mutta kollektiivinen kestävän kehityksen narratiivi loisti poissaolollaan. Kestävän kehityksen puuttuva narratiivi nousee tutkimuksen merkittävimmäksi löydökseksi. On toivottavaa, että tämä pro gradu löydöksineen luo pohjaa tuleville keskusteluille kestävän kehityksen narratiivin syntymiseksi, joka tulee näkymään tulevaisuuden muotoiluopiskelijoiden koulutuksessa.Implementing sustainability to all actions is more relevant than ever before. The implementation of the UN's 2015 Agenda 2030 Sustainable Development Goals is progressing at international and national levels. According to the experts, the time to limit the average temperature rise to 1.5 degrees Celsius is running out. Design, originated with industrialization, is a discipline which has been based on the exploitation and shaping of materials for most of its history. As natural resources are depleted, mankind will have to radically and extensively decrease the consumption and use of raw materials. All in all, design has an important role in shaping a better future. This Master’s thesis aims to contribute to the development of the design industry towards a more sustainable future. In this study, the main focus is in Finnish design education and the implementation of sustainability in it. In Finland, there has not been much multidisciplinary research combining design, pedagogy and sustainable development. Research subjects were mainly design teachers from Aalto University and Metropolia University of applied sciences. According to Ornamo's survey, 42.4% of professional designers only have a bachelor’s degree, which is why the study was limited to this level of education. Design teachers were interviewed for the study in the autumn of 2018, after which the material was analyzed using phenomenographic research method and discourse analysis. A small-scale survey for design students was also conducted. The purpose of this was to test the validity of the research question. The study showed that design teachers' perceptions of sustainable development varied. The teaching of sustainable development was often perceived as superficial and there was a lot of variation between different courses and teachers. Looking at which factors might affect this situation, discourse analysis showed that the question was not so much what was taught, but what was not. Design teachers’ substance expertise was at an admirable level and their positive attitude towards the students was noticeable in the interviews. Their professional narrative for design was clear and unified, but the collective narrative of sustainability was conspicuously absent. The missing narrative of sustainability is the most significant finding of the study. It is hoped that this Master's thesis and its findings will form the basis for future discussions to create a narrative of sustainability which will enhance the education of future designers