Itsenäistymisen kynnyksellä : millaisena Keski-Suomen seutukunnat näyttäytyvät nuorten ja nuorten aikuisten muuttoliikkeen näkökulmasta?

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisena Keski-Suomen maakunnan kuusi seutukuntaa näyttäytyvät 15–19-vuotiaiden, 20–24-vuotiaiden ja 25–29-vuotiaiden nuorten muuttoliikkeen näkökulmasta. Lisäksi tutkielmassa tehdään näkyväksi ominaisuudet, jotka vaikuttavat nuorten naisten ja miesten muuttoliikkeeseen, ja tyypitellään seutukuntia näiden ominaisuuksien ja nuorten muuttoliikkeen perusteella. Tarkastelussa ovat seutukuntien elinkeinorakenne, ikärakenne, koulutusrakenne, nuorisotyöttömyysaste, sekä perustoimeentulotuen asiakkuuksien osuus. Tutkielman tulokset osoittavat kuvailevan analyysin, korrelaatioanalyysin ja keskiarvojen vertailun pohjalta sen, että seutukuntien palveluvaltaisuus ja ikärakenteen nuorekkuus toimivat suurelta osin houkuttelevina tekijöinä nuorten muuttoliikkeessä. Lisäksi osan muuttoliike suuntautuu pois nuorisotyöttömyyden ja perustoimeentulotuen asiakkuuksien osuuden kasvaessa. On kuitenkin havaittavissa poikkeuksia. Kaikki nuoret eivät suinkaan muuta samaan suuntaan, vaan osassa ikäluokista muutto suuntautuu niin alkutuotanto- kuin jalostusvaltaisiin seutukuntiin. Keski-Suomen seutukunnat voidaan ominaisuuksiensa ja nuorten muuttoliikkeen pohjalta jakaa kolmeen seutukuntatyyppiin: elinvoimaiseen, palveluvaltaiseen, sekä työllistymiseen ja kouluttautumiseen mahdollistavaan Jyväskylän seutukuntaan, ikääntyviin alkutuotantovaltaisiin Joutsan, Keuruun ja Saarijärvi-Viitasaaren seutukuntiin, sekä jalostukseen nojaaviin, mutta paljon nuorisotyöttömyyttä sisältäviin Jämsän ja Äänekosken seutukuntiin. Tuloksista on pääteltävissä se, että Keski-Suomen maakunnassa Jyväskylän seutukunta on johtava nuoria houkutteleva seutukunta kouluttautumis- ja työllistymismahdollisuuksiensa takia. Pitkällä aikavälillä tämä kuitenkin kuihduttaa muita seutukuntia, huolimatta siitä, että osa nuorista muuttaa niihin. Aluekehityksen näkökulmasta suunta on huolestuttava, ja tilanne olisi hyvä huomioida myös aluepoliittisessa päätöksenteossa