Valmistuvien luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia kodin ja koulun yhteistyöstä

Kodin ja koulun yhteistyöllä on Suomessa pitkät perinteet. Asiakirjatasolla yhteistyön voidaan katsoa ulottavan juurensa jo vuoden 1866 asetukseen kansakoulutoimen järjestämisestä. Pitkästä historiastaan huolimatta aihe on ajaton ja puhuttanut vuosien saatossa monin tavoin. Opettajankoulutuksen näkökulmasta keskustelua on herättänyt erityisesti koulutuksen riittävyys kodin ja koulun yhteistyön osalta. Useiden tutkimusten mukaan opettajat kokevat opettajankoulutuksesta kodin ja koulun yhteistyöhön saadut eväät riittämättömiksi. Tässä tutkimuksessa selvitettiin valmistuvien, viimeisen vuoden luokanopettajaopiskelijoiden, kokemuksia ja näkemyksiä siitä, miten opinnot ovat valmistaneet kodin ja koulun yhteistyöhön, sekä miten opintoja tältä osin haluttaisiin mahdollisesti kehitettävän. Tutkimusjoukko koostui kahdeksasta Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikön opiskelijasta, joista neljällä oli vain vähän tai ei lainkaan opintojen ulkopuolista opettajakokemusta ja neljällä jo hieman enemmän. Molemmissa ryhmissä oli kolme naista ja yksi mies. Tutkimuksen aineisto kerätiin joulukuussa 2018 teemahaastatteluin, jotka nauhoitettiin ja litteroitiin. Aineiston analysoinnissa käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aineiston luokittelua varten kehitettiin luokittelurunko, jonka mukaisesti aineisto luokiteltiin NVivo-ohjelmistolla. Tutkimus osoitti, että opintoihin sisältyvät kokemukset kodin ja koulun yhteistyöstä ovat jääneet paljolti puheen ja teorian tasolle. Todellisia vuorovaikutustilanteita huoltajien kanssa ei ole juurikaan päästy kokemaan. Opetusharjoitteluissa kodin ja koulun yhteistyöstä saadun kokemuksen määrä ja laatu ovat myös paljon riippuneet ohjaavasta opettajasta. Suurin osa tutkittavista koki, etteivät opetusharjoittelut tai opinnot ylipäätään ole riittävästi valmistaneet kodin ja koulun yhteistyöhön. Etenkin haastavien vuorovaikutustilanteiden osalta valmiudet koettiin molemmissa ryhmissä heikoiksi. Muutoin opintojen kokonaisuutena katsottiin kehittäneen myös vuorovaikutustaitoja. Kodin ja koulun yhteistyön osalta opintoja tulisi kehittää käytännönläheisemmiksi ja aiheen käsittelyä harjoitteluissa kaikille opiskelijoille tasapuolisemmaksi. Tutkittavat myös kaipasivat enemmän osallistumismahdollisuuksia aitoihin yhteistyötilanteisiin sekä esimerkiksi kokeneita opettajia kertomaan kodin ja koulun yhteistyökokemuksistaan. Samalla kuitenkin myös epäiltiin aitojen yhteistyötilanteiden toteuttamismahdollisuuksia