Tuloslukujen vaihtelusta maataloudessa

Edellä on Suomen maatalouden kannattavuustutkimuksissa mukana olevilta kirjanpitoviljelmiltä kerätyn aineiston perusteella tutkittu viljelmien taloutta koskevien tärkeimpien tuloslukujen vaihtelua. Pääosa tutkimuksesta on kohdistunut tilivuoteen 1949—50, jolloin tutkittavia viljelmiä oh kaikkiaan 772. Lisäksi on joissakin tapauksissa käytetty tilivuosia 1934—39 ja 1947—49 koskevaa aineistoa. Tutkimuksen kohteena ovat olleet maatalousomaisuudessa, työnmenekissä, satotuloksissa, rahatuloissa ja -menoissa, kokonaistuotossa, liikekustannuksessa sekä erikseen tärkeimmissä tuotto- ja kustannuserissä ja liikeylijäämässä eri viljelmien välillä ilmenevät vaihtelut. Liikeylijäämän osalta on lisäksi selvitetty keskiarvojen sekä eri vuosien keskimääräisissä liikeylijäämissä havaittavien eroavaisuuksien tilastollista luotettavuutta. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta: 1. Kaikkien tutkittujen tuloslukujen vaihteluväli on osoittautunut verraten suureksi. Useimmissa tapauksissa on suurimman ja pienimmän muuttujan arvon erotus ollut monin verroin suurempi kuin itse keskiarvo. 2. Vaihteluväli on yleensä ollut pienempi ja eri viljelmien tulosten keskittyminen keskiarvon ympärille suurempi niissä tapauksissa, joissa koko viljelmää koskevat luvut (liikeylijäämää lukuun ottamatta) ovat olleet kysymyksessä. Etelä-Suomen alueen 321 kirjanpitoviljelmästä tilivuonna 1949—50 on eri viljelmäsuuruusluokissa ollut 20—51 % sellaisia, joilla maatalousomaisuuden kirjanpitoarvo (muumi, ha kohden) on poikennut enemmän kuin 20% suuruusluokkansa keskiarvosta. Vastaavasti on viljelmistä ollut kokonaistuoton ollessa kysymyksessä 27—45 %, liikekustannuksen 35—48 %, työnmenekin 38—47 % ja keskimääräisten ry-satojen ollessa kysymyksessä 27 —35 % sellaisia, joilla ko. tulosluku on poikennut enemmän kuin 20 % suuruusluokkansa keskiarvosta. Kun kysymyksessä on ollut yksityistä tuotannon haaraa tai yleensä vain osaa viljelmän taloudesta koskevat tulosluvut, on sellaisia viljelmiä, joilla ko. tulosluku on poikennut yli 20 % viljelmäsuuruusluokan keskiarvosta, ollut yleensä edellä mainittua enemmän. 3. Kokonaistuoton, liikekustannuksen ja sikataloustuoton jakautumat, joita esillä olevassa tutkimuksessa on tarkasteltu, ovat olleet vinoja siten, että käytännössä tyypillisin tapaus on ollut jonkin verran aritmeettisen keskiarvon alapuolella. Sama koskee todennäköisesti useita muitakin maatalouden tuloslukuja. Aritmeettisten keskiarvojen antama kuva viljelmien taloudesta on siten tavallaan liioitteleva. 4. Niiden tuloslukujen osalta, joihin viljelmän koko vaikuttaa, on ainakin pienemmillä viljelmillä (I ja II suuruusluokassa) osa vaihtelusta aiheutunut siitä, että Suomen maatalouden kannattavuustutkimuksissa käytetyissä viljelmäsuuruusluokissa on luokkaväli liian suuri. 5. Erityisen suuri on ollut taloudellisen tuloksen vaihtelu eri viljelmien välillä. Tutkittujen 321 Etelä-Suomen alueella sijaitsevan viljelmän keskimääräinen liikeylijäämä on tilivuonna 1949—50 ollut 3650 mk muunnettua hehtaaria kohden. Keskiarvon keskivirhe oli vastaavasti ±38O mk ja neliöhajonta 6800 mk. Viljelmistä on vain n. 3 % ollut sellaisia, joilla liikeylijäämä on poikennut enintään 10 % ja n. 8 % sellaisia, joilla liikeylijäämä on poikennut enintään 20 % viljelmäsuuruusluokkansa keskimääräisestä liikeylijäämästä. Viljelmistä on siten ollut yli 90 % sellaisia, joilla liikeylijäämä on ollut yli 20 % keskimääräistä liikeylijäämää pienempi tai suurempi. 6. Jos kirjanpitoviljelmillä tapahtuneiden muutosten voitaisiin katsoa osoittavan muutoksia koko maassa, olisi maatalouden kannattavuustutkimuksessa nykyisin mukana olevien kirjanpitoviljelmien tulosten perusteella tilastollisesti riittävällä varmuudella todettavissa, onko maatalouden kannattavuudessa tapahtunut olennaisia muutoksia. Yksityisten viljelmien kesken ilmenevän huomattavan vaihtelun takia ei kuitenkaan ole tyydyttäviä mahdollisuuksia yleisesti todeta, kuinka suuria muutokset kulloinkin ovat. Niinkin huomattava vaihtelu, joka maatalouden tulosluvuissa edellä esitetyn mukaan on havaittavissa, on itse asiassa täysin luonnollinen ja sen on katsottava olennaisesti liittyvän käytännön olosuhteita edustavaan aineistoon. Jos kirjanpitoviljelmät olisivat nykyistä paremmin koko maan olosuhteita vastaavia, olisi tuloslukujen vaihtelu todennäköisesti vielä suurempi kuin mitä esitetty tutkimus on osoittanut