Viljankorjuun työnmenekin kehityksestä

Tutkimus perustuu kahdeksalta Etelä-Suomen alueen kirjanpitotilalta kerättyyn aineistoon kahdeksana tilivuonna vuosien 1948—64 välillä. Viljahehtaaria kohden lasketun ihmis-, hevos-, traktori- ja puimurityönmenekin lisäksi muuttujina ovat hehtaari-sato, vilja-ala, rukiin plus rypsin osuus vilja-alasta ja tilan muunnettu ala. Varianssianalyyseillä ja t-testeillä on tarkasteltu muuttujista tilojen ja vuosien välisen eron voimakkuutta. Merkitseviä eroja on todettu tilojen välillä kaikkien muuttujien suhteen ja vuosien välillä työnmenekkilukujen suhteenvetopuimurin käyttöä lukuunottamatta. Ihmis- ja hevostyön sekä ajopuimurin käytössä vuosien välinen vaihtelu on ollut yli kaksinkertainen tilojen väliseen vaihteluun verrattuna, mutta toisten muuttujien kohdalla tilojen välinen vaihtelu on ollut vuosien välistä suurempi. Ihmistyönmenekin paras selittäjä on ollut hevostyö sekä tilaryhmälle kokonaisuudessaan että eri tiloille ja eri tutkimusvuosina. Selitysaste on ollut pelkästään sitä käyttäen 0.7—0.9. Eri yhtälöissä ovat esiintyneet vetopuimurin käyttöä lukuunottamatta muutkin muuttujat tilastollisesti merkitsevinä selittäjinä. Hevostyönmenekin paras selittäjä on vastavuoroisesti ollut ihmistyö, mutta kaikki muutkin muuttujat ovat olleet yhdessä tai useammassa yhtälössä merkitsevinä selittäjinä. Traktorityönmenekille hevostyö on ollut yleisimmin esiintynyt selittäjä, mutta muitakin on ollut usein. Regressioyhtälöiden selitysasteet ovat olleet yleensä korkeahkoja, samoin yhtälöiden F-arvot havaintojen vähyydestä huolimatta. Interkorrelaatioiden takia regressiokertoimia ei ole yleensä voitu tarkastella toisistaan riippumattomina. Kuitenkin on pääteltävissä, että hevostyönmenekin muuttuessa tunnilla ihmistyönmenekki on muuttunut samaan suuntaan noin 2.5 tuntia