Sokerimaissin viljelystä sekä sitä haittaavista tekijöistä

Sokerimaissin viljelyä selvittävissä kokeissa Tikkurilassa v. 1953 ja 1954 osoittautui Early Alberta kokeilluista lajikkeista satoisimmaksi. Se on oloihimme ilmeisesti myös riittävän aikainen. Sokerimaissin kylvö suoraan avomaalle on meillä edullisin toimittaa silloin, kun maan lämpötila kylvösyvyydessä on vähintään 12°C. Karjanlanta sekä fosfaattilannoitteet edistävät kasvin nopeata alkukehitystä. Kasvukauden aikana on syytä hävittää rikkaruohot sekä harata maa kaksi kertaa. Lämpimänä kesänä voidaan sokerimaissista saada maassamme kelvollista siementä. Tärkeimmät tähän mennessä maassamme todetut sokerimaissin kasvitaudit ovat fosforin puutteesta johtuva kasvin punertuminen, hallanviat, tuhosienien aiheuttama heikko itävyys sekä tähkän mätäneminen. Viimeksi mainitun aiheuttajina voivat olla Botrytis cinerea Pers. ja Fusarium sambucinum Fuck. Lisäksi eristettiin turmeltuneista tähkistä F. anguioides Sherb. sekä F. graminearum Schw. Sokerimaissin tuholaisiksi on maassamme todettu juurimadot (Agriotes sp.) kahukärpänen (Oscinis frit L.), kauraripsiäinen (Frankliniella tenuicornis Uzel sekä ruohoripsiäinen (Anaphothrips obscurus f. hemimacroptera Pr.)