From outer space to Agora — Challenging space-time dichotomy in art education through the analysis of spaces present at an installation art workshop Muutto Oberoniin

Opinnäytteeni käsittelee kuvataidekasvatukseen vaikuttavaa tila-aika-dikotomiaa etenkin tilan näkökulmasta. Tila-aika-dikotomia viittaa tilan ja ajan vastakkainasetteluun. Usein tämä johtaa siihen, että aika nähdään muuttuvana ja dynaamisena, tila pysähtyneenä ja staattisena. Etsin vastausta kysymyksiin ”millaisia tiloja on löydettävissä ja nimettävissä installaatiotyöpajassa Muutto Oberoniin?” sekä ”miten tilat ja niiden löytämiseen johtanut prosessi haastavat tila-aika-dikotomiaa kuvataidekasvatuksessa?” Otteeni on pragmatistinen ja lähtökohtanani toimii niin kutsuttu tilallinen käänne humanistisissa tieteissä. Lähden ajatuksesta, että tila on aina sosiaalisesti tuotettu, ei koskaan valmiiksi annettu. Käytän tilan tutkimusympäristönä installaatiotyöpajaa. Lähestymistapani on etnografinen. Kenttänäni toimii yksi Emilia Liimataisen ja Milja-Maaria Terhon Muutto Oberoniin -installaatiotyöpajan toteutuksista. Oberon-pajassa osallistujat rakentavat yhdessä yhteisen avaruusaiheisen installaation. Keräsin aineistoni havainnoimalla ja haastattelemalla kesällä 2018 Oberon-toteutuksessa, joka järjestettiin osana opettamaani 7–13-vuotiaiden kuvataidekesäleiriä. Analysoin aineistoani Henri Lefebvren ja Michel Foucault’n tilaa koskevien teorioiden kautta hyödyntäen Lefebvren tilallista triadia (joka koostuu havaitusta, käsitetystä ja eletystä tilasta) sekä Foucault’n heterotopia-käsitettä. Tunnistan aineistosta neljätoista rinnakkain läsnä olevaa tilaa, joiden lista tuo vastauksen ensimmäiseen tutkimuskysymykseeni. Tämän jälkeen analysoin noita tiloja sekä niitä tunnistaessa tekemiäni muita havaintoja yhdessä Doreen Masseyn tilaa ja aikaa käsittelevän teorian kanssa. Palautan pohdintani tila-aika-dikotomian äärelle ja tutkin mahdollisuuksia sen purkamiseen. Esiin nousee opetuksen lineaarisuuden problematiikka, ja siihen ratkaisuksi yhdessä tehdyn installaation mahdollisuus toimia agorana, moninaisena demokratian tilana. Tämä analyysi kokonaisuudessaan tarjoaa vastauksen toiseen tutkimuskysymykseeni.My thesis deals with space-time dichotomy affecting art education especially from the perspective of space. The space-time dichotomy refers to the confrontation of space and time. Often this leads to a way of thinking where time is seen as changing and dynamic, while space is seen as static and passive. My research questions are ”what spaces can be found and named in the installation art workshop Muutto Oberoniin?” and ”how do those spaces as well as some other observations made while identifying them challenge the space-time dichotomy in art education?” In my thesis, the space is always considered to be socially produced, never just taken for granted. I use an installation art workshop as a research environment to examine space. My approach is ethnographic. My field is an installation art workshop Muutto Oberoniin which is created by Emilia Liimatainen and Milja-Maaria Terho. In this workshop, participants collaboratively build an installation based on the theme of outer space. I collected my data in the summer of 2018 by observing and interviewing the participants in the workshop which was held as a part of an art summer camp where I worked as a teacher. The participants of the camp were aged between 7 and 13 years. I analyse my data through the theories of Henri Lefebvre and Michel Foucault using Lefebvre’s spatial triad (which consists of perceived, conceived and lived space) and Foucault’s concept of heterotopy. Using these theories, I identify fourteen parallel spaces from my data. The list of those spaces is an answer to my first research question. After that with Doreen Massey’s theory of space and time I analyse those spaces and some other observations I made while identifying them. I return to the space-time dichotomy and search for possibilities to challenge it. Through this, the problem of linearity in teaching arises. A solution to this is to see the collaborative installation as an agora, a diverse space of democracy. This analysis section as a whole provides the answer to my second research question