Kirjanpitonormistojen vaikutukset siirtohinnoittelun vertailuanalyysiin

Tutkielman tarkoituksena on selvittää sitä, miten erilaiset kirjanpitostandardit vaikuttavat kansainvälisten konsernien siirtohinnoitteluun erityisesti vertailuanalyysin osalta ja mitä asioita siirtohinnoitteludokumentoinnin ja vertailuanalyysin laadinnassa tulee ottaa huomioon, kun markkinaehtoisuuden testaamisessa käytetään liiketoiminettomarginaalimenetelmää ja kansainvälisiä vertailuyhtiöitä. Käytännön liike-elämässä juuri liiketoiminettomarginaalimenetelmä ja ulkoiset vertailukohteet ovat eniten käytetty menetelmä konsernin sisäisten, kansainvälisten liiketoimien markkinaehtoisuuden testaamisessa, joten siksi nämä kysymykset ovat olennaisia. Koska kirjanpidon numeroita käytetään voittopohjaisten siirtohinnoittelumenetelmien, kuten liiketoiminetomarginaalimenetelmän, pohjana, on eri valtioissa sijaitsevien yhtiöiden käyttämillä kirjanpitostandardeilla merkitystä myös siirtohinnoitteluanalyysin kannalta. Voittotasoa testaavat menetelmät ovat alttiimpia vaikutuksille, jotka aiheutuvat erilaisista kirjanpitonormistoista. Lisäksi suurempaa riskiä kantavat ne yhtiöt, jotka testaavat liiketoimiensa markkinaehtoisuutta käyttämällä ulkoisia vertailuyhtiöitä verrattuna niihin, jotka käyttävät sisäisiä vertailukohteita. Näin ollen erilaisilla kirjanpitonormistoilla siis on vaikutusta yhtiöiden laatimiin siirtohinnoitteludokumentointeihin ja vertailuanalyyseihin, ja tämän tutkielman tavoitteena on näiden vaikutusten tunnistaminen. Tutkielman pääasiallisena metodina on lainoppi. Tutkielmassa kuvaillaan sitä, millainen siirtohinnoitteludokumentoinnin ja erilaisten siihen liittyvien seikkojen oikeustila on tällä hetkellä ja minkälaisia asioita yhtiöissä tulisi ottaa huomioon siirtohinnoitteluanalyysiä laadittaessa, erityisesti erilaisiin kirjanpitoperiaatteisiin liittyen. Sopivissa kohdin on käytetty myös oikeusvertailevaa lähestymistapaa, jolloin on vertailtu eri valtioissa vallitsevia oikeudellisia olosuhteita. Tutkielman pääasiallisina lähteinä on käytetty kotimaista sekä ulkomaista oikeuskirjallisuutta, hallituksen esityksiä ja OECD:n siirtohinnoitteluohjeita sekä muita raportteja. Siirtohinnoittelu on arkipäivää jo jokaiselle konsernille, jolla on toimintaa muuallakin kuin kotimaassaan. Myös siirtohinnoitteludokumentointi tulee tehtäväksi kaikille muille kuin pienille ja keskisuurille yhtiöille, jolloin konsernit joutuvat miettimään syvällisemmin sitä, miten kaikki liiketoimiin liittyvät tosiseikat ja käytetyt hinnoittelumenetelmät saadaan kuvattua dokumentoinnissa riittävän selkeästi ja siten, että tulkinnalle ei jää tilaa. Erityisesti liiketoiminettomarginaalimenetelmää käytettäessä vertailuyhtiöiden vertailukelpoisuuden tarkasteluun ja perusteluun tulee panostaa, koska usein veroviranomaiset saattavat kyseenalaistaa juuri näiden vertailukohteiden vertailukelpoisuuden, jolloin yhtiöille riskinä saattavat olla mahdollisesti suuretkin siirtohinnoitteluoikaisut. Niinpä yksi tärkeistä siirtohinnoitteludokumentointia tehtäessä huomioon otettavista asioista on potentiaalisten vertailuyhtiöiden käyttämät kirjanpitostandardit, koska ne vaikuttavat siihen, voidaanko vertailujoukon yhtiöitä ja niiden tunnuslukuja pitää todella vertailukelpoisina testattavaan yhtiöön ja sen vastaaviin tunnuslukuihin verrattuna. On esimerkiksi mahdollista, että muuten hyväksyttävää vertailuyhtiöjoukkoa ei voidakaan käyttää vertailulukujen lähteenä, koska niiden luvut perustuvat eri kirjanpitostandardeihin. On myös mahdollista, että kirjanpitostandardien eroista johtuen ei ole löydettävissä yhtään kaikki vertailukelpoisuuden osatekijät täyttävää vertailukohdetta, jolloin saatetaan joutua vaihtamaan käytetty hinnoittelumenetelmä johonkin kokoaan toiseen, missä vertailuyhtiöiden käyttämistä ei vaadita. Näin ollen, huomioitavat tekijät riippuvat aina kunkin yhtiön soveltamista siirtohinnoittelumenetelmistä, harjoitetun liiketoiminnan luonteesta ja maantieteellisestä laajuudesta sekä monista muista asioista