Yrityksen kannattavuuden vahvistaminen ympäristöystävällisen strategian keinoin : valtion rooli kestävän kehityksen turvaamisessa

Ilmastonmuutos uhkaa globaalisti koko ihmiskuntaa, ja erilaiset kansainväliset sopimukset ovat pyrkineet vuosikymmenten ajan sitouttamaan valtioita vähentämään hiilidioksidipäästöjään. Vaikka yritykset aiheuttavat suurimman osan maailman hiilidioksidipäästöistä, eivät päästöistä syntyneet kustannukset ole allokoituneet yrityksille, vaan viime kädessä valtiolle, sillä ympäristöhaittoja on haastavaa mitata niiden toteutuessa usein vasta vuosien ja vuosikymmenten päästä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin, voiko energia- ja puutoimialalla toimivat yritykset Suomessa parantaa liiketoimintansa kannattavuutta kehittämällä liiketoimintastrategiaansa ympäristöystävällisempään suuntaan ja vähentää samalla hiilidioksidipäästöjään. Tutkielmassa on tarkoitus tunnistaa, mikäli valtio pystyisi tällä tavalla vähentämään ilmastonmuutoksesta valtiolle aiheutuneita kustannuksia, kun yritykset vapaaehtoisesti vähentäisivät päästöjensä määrää. Tutkielmassa käyn ensin läpi, mikäli ilmastonmuutos on uhka kansantaloudelle, ja kannattaako valtion pyrkiä vähentämään hiilidioksidipäästöjen määrää ilmakehässä, ja näin pienentää ilmastonmuutoksen riskiä. Tämän jälkeen tutkin erilaisia strategioita, joilla yritykset pystyvät ottamaan ympäristön huomioon liiketoimintastrategiassaan, huomion kiinnittyessä erityisesti energiatehokkuussopimuksiin, jotka sitouttavat siihen vapaaehtoisesti liittyviä yrityksiä tehostamaan energiankäyttöään. Tutkin lineaarisen regression avulla, mikäli energiatehokkuussopimukseen liittyneet yritykset ovat pystyneet parantamaan liiketoimintansa kannattavuutta enemmän kuin yritykset, jotka sopimukseen eivät ole sitoutuneet. Aineistona käytän suomalaisia energia- ja puutoimialalla toimivia yrityksiä, joilla on ollut liiketoimintaa vuosina 2012–2016. Tutkielmassa totean, että talouden kannalta valtion tulee pyrkiä pysäyttää ilmastonmuutoksen eteneminen. Regressioanalyysin perusteella totean, että tutkimuksen otannassa olevat yritykset, jotka olivat sitoutuneet vapaaehtoisesti energiatehokkuussopimukseen, pystyivät parantamaan kannattavuuttaan niitä yrityksiä paremmin, mitkä eivät energiatehokkuussopimusta allekirjoittaneet. Koska regressioanalyysin selitysaste jäi odotettua matalammaksi, valtio ei analyysin perusteella voi jättää vastuuta ilmastonmuutoksen etenemisen pysäyttämisestä yrityksille, vaan sen tulee varmistaa, että ilmastonmuutokseen negatiivisesti vaikuttavat tahot kantavat jatkossa vastuun niiden aiheuttamista päästöistä. Tutkielman päätteeksi totean, että aiheen jatkotutkimus on tarpeellista, jotta yritysten voidaan todentaa hyötyvän ympäristöystävällisemmästä strategiasta, mikä kannustaisi yrityksiä vähentämään hiilidioksidipäästöjään ja torjumaan ilmastonmuutosta