The old church of Keminmaa – Building history survey

Tämä rakennushistoriaselvitys on tehty Keminmaan vanhan kirkon ylläpidon ja restaurointitöiden sekä kirkkoa koskevan päätöksenteon tueksi. Samalla työssä kootaan tiedot kirkosta ja sen historiasta ensimmäistä kertaa yksiin kansiin. Keminmaan vanha kirkko on pienehkö keskiaikainen kivikirkko. Se on ollut keskiaikaisen Turun hiippakunnan kivikirkoista pohjoisin ja myös yksi viimeisenä aloitetuista. Kirkko on rakennettu aivan reformaation kynnyksellä, eikä ole varmuutta onko sitä koskaan vihitty katoliseksi kirkoksi. Keminmaan vanhan kirkon sakasti valmistui vuoden 1530 tienoilla ja runkohuone 1550-luvun alussa. Monien keskiajan lopulla rakennettujen kirkkojen tapaan se jäi keskeneräiseksi, sillä suunniteltuja tiiliholveja ei toteutettu eikä kivistä asehuonetta rakennettu. Seuraava merkittävä rakennusvaihe on alkanut 1600-luvun puolivälistä ja jatkunut vuosisadan lopulle. Tuolta ajalta ovat asehuone, runkohuoneen lautalaipio maalauskoristeluineen sekä osa seinien kalkkimaalauksista. Kirkko jätettiin autioksi aivan 1700-luvun lopussa, jolloin niin sanottu keskimmäinen kirkko valmistui. Tämän jälkeen rakennusta käytettiin talvihautana ja varastona. Sen restauroinnit aloitettiin 1920-luvulla, jolloin alettiin myös suunnitella kirkon ottamista jälleen jumalanpalveluskäyttöön. Koska kirkko on ollut pitkään autiona eikä sitä ole koskaan laajennettu, se on säilyttänyt poikkeuksellisen alkuperäisenä. Erityisen merkittävä piirre kirkossa ovat sen keskiaikaiset kattotuolit. Suurin osa Suomen keskiaikaisista kattorakenteista on tuhoutunut tulipaloissa tai muutostöissä, ja niitä tiedetään säilyneen vain noin kymmenessä kirkossa. Työssä on hyödynnetty laajasti Museoviraston arkiston sekä seurakunnan oman arkiston aineistoja. Lisäksi on tutkittu Kansallisarkiston Oulun toimipisteessä säilytettäviä Kemin seurakunnan vanhoja arkistoja, erityisesti vuodesta 1649 alkaen säilyneitä kirkontilejä. Vertaamalla ja yhdistelemällä arkistotietoja aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen sekä rakennuksessa tehtyihin havaintoihin on muodostettu kokonaiskuva rakennuksen historiasta. Työssä Keminmaan vanha kirkko asetetaan myös Suomen keskiaikaisten kivikirkkojen viitekehykseen. Tämän tutkimuksen uudet löydökset liittyvät asehuoneen valmistumisen sekä runkohuoneen laipion ja sen maalauskoristelun ajoituksiin. Laipion rakenteessa havaittiin myös aiemmin tuntematon, luultavasti rakennusaikainen muutos. Lattiat inventoitiin ja niiden eri ikäiset alueet kartoitettiin kenttätöissä, kun taas paanukatteen mahdollisesti erittäin vanhat osat paikallistettiin arkistotietojen perusteella. Työn lopussa esitetään selvitystyössä syntynyt näkemys viimeisen sadan vuoden aikana tehdyistä korjaus- ja restaurointitöistä sekä niiden ongelmista. Samalla annetaan suositukset tuleviksi restaurointiperiaatteiksi.The aim of this building history survey is to provide information for the maintenance and architectural conservation of the Old Church. Furthermore the study presents a holistic historical study of the church, responding to the previous absence of such document. The old church of Keminmaa is a small medieval stone church. It is the northernmost stone church of the medieval diocese of Turku and one of the last stone church projects of medieval Sweden. The construction of the church began at the verge of Protestant Reformation and it is unclear whether it was ever consecrated as a Catholic church. The sacristy of the church was completed around the year 1530 and the nave in the early 1550s. The church was only partially completed which is typical for the late medieval churches of Finland. The brick vaultings that were part of the original plan were never built and neither was the porch. The next significant building phase took place in the latter half of the 17th century. The latter phase included the construction of the porch, the wooden vault of the nave and its decorations as well as many of the wall paintings. The church was abandoned at the very end of the 1800th century when a new parish church was completed. From there on the old church was used to conserve the bodies of the deceased awaiting burial in the time of frost. Later the church served as a hay storage. The architectural conservation work on the building began in the 1920s and plans were made for the church to be used for services again. As the church was abandoned for a long time and has never witnessed significant reconstruction, it has preserved an exceptionally original appearance. The survey is based on archives of the parish of Kemi and the archives of the National Board of Antiquities. An important source for the earlier history of the church are the parish accounts that are preserved from 1649 onward. An overall picture of the history of the building has been formed by comparing and combining the information of the original documents to earlier studies as well as observations made at the site. The Old Church of Keminmaa is also put into the context of the medieval stone churches of Finland. The new findings of this study concern the time of the completion of the porch and the dating of the vault of the nave and its decorations. The study reveals also that a previously unknown alteration was made to the structures of the vault probably during the construction. The floors of the church were surveyed on site whereas the shingled roof was studied from historical records. The study also includes a description and analysis of the earlier conservation work done so far. The principles and recommendations for future conservation are summed up in the end of the survey