Ylävartalon maksimivoimaharjoittelun vaikutus tasatyönnön suorituskykyyn nuorilla naishiihtäjillä

Voimaharjoittelun edut kestävyysurheilussa on alettu ymmärtää vasta viime vuosikymmeninä. Voimaharjoittelulla voidaan saavuttaa merkittäviä etuja suorituksen taloudellisuudessa. Samaan aikaan maastohiihto kilpaurheiluna on muuttunut yhä kovavauhtisemmaksi ja yhteislähtö-, sekä sprinttikilpailujen myötä tehokkaampaa irtiottokykyä vaativaksi lajiksi. Myös hiihtotekniikat ovat kehittyneet 2000-luvulla ja ylävartalon tehontuoton merkitys on kasvanut etenkin perinteisellä hiihtotavalla. Tässä opinnäytetyössä pyrittiin selvittämään ylävartalon maksimaalisen voimaharjoittelun mahdollisia vaikutuksia nuorten naishiihtäjien tasatyönnön suorituskykyyn. Koehenkilöiksi valikoitui seitsemän hiihtäjää (21,5 ± 4,9 vuotta, 168,0 ± 4,0 cm, 60,8 ± 6,1 kg, n = 7), jotka jaettiin kahteen ryhmään. Voimaharjoitteluryhmä (INT, n=3) suoritti kahdeksan viikon ylävartaloon kohdistuneen nonlineaarisen maksimivoimaharjoitteluohjelman, kun taas kontrolliryhmä (KON, n=4) harjoitteli normaalin ohjelmansa mukaan, kuitenkin niin, että he eivät suorittaneet ylävartalon voimaharjoittelua. Koehenkilöt suorittivat pohjamittauksena maksimaalisen hapenottotestin sauvakävellen. Varsinaiset alku- ja loppumittaukset koostuivat antropometrisistä testeistä, kolmesta eri voimatestistä (penkkipunnerrus 1RM, ylätalja 1RM ja penkkipunnerrus minuutin toistotestinä), sekä rullahiihtäen tehdyistä maksiminopeustestistä ja kestävyystestistä. Antropometrisissä mitoissa ei havaittu merkittäviä muutoksia. Maksimaalisessa hapenotossa ei myöskään havaittu suuria muutoksia. Sen sijaan voimatesteissä harjoitteluryhmä paransi selvästi (BP1RM p < 0,05), kun taas kontrolliryhmän tulokset jopa hieman laskivat osassa testeistä. Nopeustestin loppuaika parani kummallakin ryhmällä merkittävästi (KON p < 0,05, INT p = 0,005) ja harjoitteluryhmällä myös pitkän testin loppuaika parani merkittävästi (p < 0,05). Veren laktaattipitoisuus laski harjoitteluryhmällä merkittävästi pitkän hiihtotestin 4. ja 5. kuormalla (p < 0,05). Loppumittauksissa BP1RM korreloi positiivisesti pitkän hiihtotestin loppuajan kanssa. Ylävartalon voimaharjoittelusta näyttäisi olevan etua nuorten naishiihtäjien tasatyöntötekniikan suorituskykyyn. Voimaharjoittelu ei vaikuttanut negatiivisesti suhteelliseen maksimaalisen hapenottoon ja suoritusten loppuajat paranivat merkittävästi, josta voidaan päätellä suoritusten taloudellisuuden parantuneen