Sokeristrategia. Loppuraportti.

EU:n sokerin markkinajärjestely on muuttunut vain hieman sen perustamisesta eli vuodesta 1968 lähtien. Se ei ollut mukana vuosien 1992 ja 1999 yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksissa eikä myöskään vuonna 2003 päätetyssä uudistuksessa, jolla joukko kasvi- ja eläintuotannon erillisiä tukimuotoja sulautetaan uudeksi, tuotannosta riippumattomaksi tilatueksi. Heinäkuussa 2004 komissio julkaisi tiedonannon, joka sisälsi sokerisektorin uudistamisen päälinjaukset. Komissio päätyi vaihtoehtoon, joka koostuisi sokerin sisämarkkinahinnan huomattavasta alentamisesta, interventiohinnan lakkauttamisesta, tuotantokiintiöiden pienentämisestä ja mahdollisuudesta siirtää kiintiöitä jäsenmaasta toiseen. Lisäksi osa sektorin menoista siirrettäisiin tilatukijärjestelmän rahoittamiseen ja sokerijuurikkaiden viljelijöille ryhdyttäisiin maksamaan suoraa tulotukea. Työryhmän mielestä tavoitteena Suomen politiikassa tulee olla juurikassokerituotannon säilyttäminen Suomelle myönnettyjen sokerikiintiöiden puitteissa. Tämä edellyttää, että - sokerin markkinajärjestelyn uudistuksessa sokerin hinnanalennus määritellään sen mukaan kuin on välttämätöntä tehtävistä markkinoillepääsyä koskevista WTO-sitoumuksista johtuen ja että hinnanalennuksen kompensaatio on Suomessa täysimääräinen ja osin tuotantosidonnainen, ja että - sokerijuurikkaan jalostuksen ja viljelyn osalta tehdään kaikki voitava tuotannon tehostamiseksi ja kustannusten alentamiseksi, ja että - etuuskohtelun alainen tuonti EU:iin on vakaata ja ennustettavaa, mikä edellyttää tuonnin kiintiöinnin säilyttämistä. Työryhmä on päätynyt seuraaviin strategisiin linjauksiin: 1. Sokerin markkinajärjestelyn uudistaminen on välttämätöntä sekä EU:n sisäisistä että ulkoisista syistä. Uudistus on kuitenkin toteutettava tasapainoisella tavalla lähtien siitä, että tuotanto voi jatkua kaikilla yhteisön alueilla Eurooppa-neuvostojen päätösten mukaisesti. Päätökset neuvostossa tulee tehdä pyrkien laajaan yksimielisyyteen kuten aiemminkin yhteisön maatalouspolitiikan uudistuksista päätettäessä. 2. Sokerin yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksessa tulisi tehdä vain ne hinnanalennukset ja kiintiöleikkaukset, jotka ovat välttämättömiä WTO-syistä. Komission esittämä hintojen leikkaustarve on ylimitoitettu. 3. Suomalaisen tuotannon edellytyksenä on, että etuuskohtelun alainen tuonti voidaan pitää vakaana ja ennustettavana, mikä edellyttää kiintiöiden säilyttämistä tuonnissa. 4. Tulojen menetykset tulee kompensoida epäsuotuisilla alueilla täysimääräisesti ja osan kompensaatiosta tulee olla tuotantoon sidottua tuotantomotivaation säilyttämiseksi. Mikäli yhteisön budjettirajoitteista johtuen täysimääräinen kompensaatio ei ole yhteisön tasolla mahdollista, on epäsuotuisilla alueilla annettava oikeus maksaa tuotantosidonnaista tukea täysmääräiseen kompensaatioon saakka. 5. Eurooppa-neuvostojen periaatteiden noudattaminen edellyttää kiintiöjärjestelmän ja kansallisten kiintiöiden säilyttämistä. A- ja B-kiintiöitä ei tule yhdistää ja kiintiöleikkaus tulee uudistuksessa kohdistaa ensisijaisesti B-kiintiöön, koska se on periaatteessa määrä, jonka yritykset voivat viedä yhteisöstä vientituella. Nykyinen luokituksen alentamismekanismi ja satovaihteluiden tasaamiseen alun perin suunniteltu siirtojärjestelmä toimivat hyvin ja ne tulisi säilyttää. 6. Komission ehdottama tuotantokiintiöiden siirtomahdollisuus jäsenmaasta toiseen voisi johtaa tuotannon siirtymiseen Suomesta EU:n edullisimmille viljelyalueille ja siksi se ei ole lähtökohtaisesti hyväksyttävissä. 7. Sokerin hinnanalennus ja lisääntyvä kilpailu johtavat teollisuuden marginaalin supistumiseen, jolloin kannattavan yksikön volyymiraja nousee. Yhdessä kiintiöleikkauksen kanssa tämä voi teollisuudessa johtaa tarpeeseen keskittää sokerijuurikkaan käsittely Suomessa yhteen tehtaaseen kannattavan tuotannon edellytysten luomiseksi. Tämä edellyttäisi teollisuudelta myös investointeja jäljelle jäävään tehtaaseen. Asiaan liittyvässä arvioinnissa tulee ottaa huomioon paitsi tehtaan liiketaloudelliset tekijät, myös luontaiset sokerijuurikkaan viljelyedellytykset ja viljelijöiden halukkuus jatkaa tuotantoa uudistuksen jälkeenkin. Jotta tarvittavat sopeutusinvestoinnit niin viljelyssä kuin jalostuksessakin voidaan tehdä, sokeriuudistus tulee tehdä riittävällä aikaperspektiivillä. 8. Sokerijuurikkaan viljelyn kannattavuutta tulee parantaa määrätietoisella työllä satotason nostamiseksi ja erikoistumisen lisäämiseksi. Myös kuljetuskustannusten alentaminen on keskeinen kustannuksia alentava tavoite. 9. Satotasoa voidaan kohottaa nostamalla kalkituksella juurikasmaiden pH-arvoja, tehostamalla salaojitusta ja ottamalla viljelykierto systemaattiseen käyttöön. Myös aumaustekniikkaan tulee kiinnittää huomiota. Kiinteitä kustannuksia voidaan alentaa kasvattamalla juurikasalaa ja siirtymällä urakointiin tai muiden viljelijöiden kanssa yhteistyöhön kone- ja rakennuskustannuksien alentamiseksi. 10. Yhteisen maatalouspolitiikan, osarahoitteisten tukien ja kansallisten tukien osalta mahdollisuuksia suunnata tukia sokerijuurikkaan viljelyyn on hyvin vähän kompensoivaa tulotukea ja vuonna 2006 käyttöönotettavaa tilatukea lukuun ottamatta. Ympäristötukea seuraavalle kaudelle pohdittaessa tulee kuitenkin selvittää mahdollisuudet erityistoimenpiteeseen sokerijuurikkaan viljelyssä. Osa työryhmän kannanotoista liittyy asioihin, joista päätetään Euroopan unionin päätöksentekoelimissä, mutta osasta voidaan tehdä päätöksiä kansallisesti viljelijöiden, tehtaiden ja valtion välillä. Työryhmä uskoo, että näillä toimenpiteillä sokerin tuotannon on mahdollista jatkua Suomessa kiintiöjärjestelmän puitteissa